Siirry pääsisältöön

Kirjoja, kirjoja (Kirjakuva päivässä -haaste)

Kirjakuva päivässä -haasteessa on ollut taas mukavia kuvaustehtäviä. Perjantaina 22.8. kuvattiin Kirja ja sopiva asuste, ja tätä tehtävää mietin pitkään. Viimein kuvaan valikoitui Tanja Kaarlelan romaani Menneen talven lumi, joka on niin nimeltään kuin tunnelmaltaan talvinen. Kirjaa lukiessa olisi hyvä pujottaa ylle kirjan alla oleva neulottu, lämmin tuubihuivi.
Kirjasarjaan kuvasin muutaa vuosi sitten suureen suosioon nousseen Twilight-sarjan, jonka tulin hankkineeksi kokonaisuudessaan kirjahyllyyni.

22. Kirja ja sopiva asuste (ylhäällä vasemmalla).
23. Kirjasarja (ylhäällä oikealla).
24. Paksuin kirjasi (alhaalla vasemmalla).
25. Upea kansikuva (alhaalla oikealla).
Sunnuntaina tehtävänä oli kuvata Paksuin kirjasi, joka minulla on Tolstoin klassikko Anna Karenina. Kirjan paksuus saattoi vaikuttaa siihen, että tulin tarttuneeksi tuohon hienoon klassikkoon vasta viime kuussa. Upea kansikuva -tehtävää mietin myös pitkään, mutta päädyin lopulta Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittuun romaaniin Jää, joka oli todella upea lukuelämys ja jonka kansi sopii kirjaan mielestäni erittäin hyvin. Kansikuvan on suunnitellut Helena Kajander.  
26. Kirjoja, joka paikassa!
Tämän päivän tehtävä, Kirjoja, joka paikassa!, oli helppo. Kirjoja kun tosiaan on kotonamme joka paikassa. Välillä teen päätöksiä olla hankkimatta enää yhtään kirjaa, mutta kummallisella tavalla päätökseni tuppaavat unohtumaan milloin minkäkin "hyvän" syyn varjolla.

Kommentit

  1. Tuo sinun asustekuvasi on hieno. :) Siinä on ihanan rauhallinen, talvinen tunnelma ja upeat sinisen sävyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ihana talvinen tunnelma on tuossa kuvan kirjassakin.

      Poista
  2. Anna Karenina on myös minulla paksuin kirja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mittasin paksuutta sivumäärällä, en viivoittimella, ja AK vei voiton. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…