Siirry pääsisältöön

Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa

"Olin kauan väärässä paikassa kaikkialla muualla paitsi sinun vierelläsi. Olit minulle se kohta, jossa aika muuttui paikaksi."
Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa
(Gummerus 2014)
288 sivua
Kohta kaikki alkaa -romaanin minäkertoja Kirsi on elänyt vuosia salasuhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Oma avioliitto Nallen kanssa on ajautunut karille, ja Kirsi on jäänyt odottamaan, että saisi rakastamansa miehen kokonaan omakseen. Kun hän saa huomata odottaneensa ja luottaneensa turhaan, hän ajaa merenrantakaupunkiin etsimään eheytymistä ja toipumaan. Kämmenen haava on kuin rikkoutunut sydän.
Siteen alla sykähtelee. Ehkä pitelenkin sydäntäni kämmenellä. Oliko jollakulla sellainen runo? Pidän sydäntä kämmenellä, se on arka, se on täytynyt piilottaa.
Kirjan kauniita ilmauksia oli
merkittävä muistiin tarralapuin.
Villa Maariassa Kirsi pohtii niin omaa elämäänsä kuin osaansa sukunsa ketjussa. Keski-iässä hän on yllättäen joutunut tilanteeseen, jossa tulevaisuus on suuri kysymysmerkki ja jossa on pakko kohdata itsensä tietääkseen, mihin suunnata.
Minun on pysyttävä liikkeessä. Ehkä olen jonakin päivänä kävellyt tästä hetkestä pois, ja kun käännyn katsomaan taakseni, näen, kuinka pitkälle olen jo päässyt, kuinka kauas olen tullut, ja kuinka kaukana olen, eikä mikään enää satuta.
Takaumien ja pohdintojen myötä lukijallekin vähitellen selviää, mitä on tapahtunut. Kirjaan rakentuu hyvin jännitettä, ja lukijana haluaa tietää, mistä Kirsi oikein on tulossa. Ja vaikka matka merenrantakaupunkiin on toipumismatka, ei kirja ole vain surullinen vaan siitä on löydettävissä kaunista lohdullisuutta.

Kohta kaikki alkaa -teoksessa puhutaan monenlaisista rakkauksista. Millainen on Kirsin äidin ja isän avioliitto? Millainen oli Kirsin oma, kariutunut avioliitto? Millaista on rakkaus, joka ei saa tulla ilmi?
Nyt haluan paljastaa kaiken, puhua jokaiselle, joka jaksaa kuunnella. Olen väsynyt salailuun, siihen, että olen joka suuntaan vain puolikas.
Kirjan viipyilevässä tunnelmassa on jotain samaa kuin Katja Kaukosen hienossa Kohinassa. Kuitenkin asetelma on monella tapaa erilainen: esimerkiksi Kirsi ei ole niin yksin kuin Kohinan Alvar, eikä hän sure lapsuuttaan vaan menetettyä rakkauttaan. Kohinasta pitäneelle tätä romaania voi hyvin suositella, sillä minä näen kirjat toistensa kauniina sukulaisina.

Kohta kaikki alkaa on kuin lempeä kesäilta, kun ei vielä ole liian myöhäistä. Lyyrisen kaunis ja kiehtova teos ei anna kiirehtiä vaan pyytää viipymään vierellään. Pullinen kirjoittaa niin kauniisti, niin painavin lausein, että tekstin äärelle on pakko pysähtyä. Tarina huokaa ja saa huokaamaan, ja kirjan viimeisen sivun käännyttyä huomaan olevani pahoillani siitä, että kertomus loppui. Kohta kaikki alkaa on hyvin viimeistelty ja vahva esikoisteos, jonka kirjoittajan toivon tarjoavan tulevaisuudessa lukijoilleen uutta ihasteltavaa.
Minä nyökkään ja jatkan kohti toria, ja vieläkin kauemmas, pitkin katua, joka viettää kohti rantaa. Laitimmaisten talojen ja merenrannan välissä on leveä kaistale maata, jolla ei kai ole muuta tarkoitusta kuin pitää aallot loitolla. Kaupungin reunalla puutalot näyttävät nojaavan toisiinsa kuin hakien turvaa tuulelta, joka pääsee puhaltamaan kaukaa.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Kuulostaa ihan kivalta kirjalta :)

    VastaaPoista
  2. Hmm, pistetäänpä korvan taa :)! Sinä olet kyllä kova lukemaan! Uh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät, jos päädyt kirjan lukemaan. :)
      Nyt on tullut taas luettua paljon. Mutta enpä liikenevänä aikana paljon muuta teekään. :)

      Poista
  3. Eli suosittelet mm. minulle, kun olen Kohina-fani. :) Jospa minäkin tekisin samoin kuin bleue ja laittaisin lukukorvan taakse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen mm. sinulle. :) Toivottavasti pidät, jos kirja luettavaksesi päätyy!

      Poista
  4. Tämä tuntuu kauniilta kirjalta... Kansikuvaa myöten! Minäkin laitan ämän muistiin, kun se tulee minua vastaan, tartun kiinni :)

    Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan käsiisi ja vieläpä pidät siitä. :)

      Poista
  5. Kaunis kansi, kaunis tarina! Luen heti, jos tai kirja tulee vastaan.

    Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ole hyvä. ♥ Toivottavasti kirja tulee vastaan ja pidät siitä.

      Poista
  6. Luin, kirja tuli vahingossa vastaan. Tykkäsin kielestä ja ilmeisesti samoista kohdista kuin sinä =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellinen vahinko! :) Kiva kuulla, että tykkäsit.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?