Siirry pääsisältöön

6. Rakkaat kirjanmerkit (kirjakuva päivässä)

Kirjakuva päivässä -haasteen aiheena on tänään rakkaat kirjanmerkit. Olen mestari kadottamaan kirjanmerkkejä, joten usein merkin virkaa toimittaa mikä tahansa paperilappu, joka sattuu käsiin löytymään. Kauppakuitit ja kirjaston lainakuitit ovat usein päätyneet kirjojeni väliin.

Viime talvena hankin kirjanmerkin, jonka olen onnistunut pitämään tallessa. Kuvassa merkki on oikealla, ja siitä on tullut minulle tärkeä. Merkissä on magneetti, joten se pysyy hyvin kirjan välissä ja siten myös tallessa. Pidän paitsi tuosta magneettiominaisuudesta myös merkin tekstistä.

Uusin kirjanmerkkini on kuvassa vasemmalla oleva Kirjasammon pieni magneetti, jota tulen varmasti käyttämään paljon. Pienen kokonsa ansiosta merkki istuu hyvin esimerkiksi Miki-kirjojen väliin.

Kommentit

  1. Hieno idea tuo magneetti. Minä käytän pieniä itseliimautuvia lappusia kirjanmerkkeinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin käytän tarralappuja, kun haluan merkata jonkin hyvän kohdan kirjasta. Sen merkitsemiseen, missä kohdassa kirjaa olen menossa, käytän noita magneettimerkkejä.

      Poista
  2. Miten magneetti tarttuu kirjaan.? Pidän noista Keep calm jutuista ja niitä löytyy kyllä joka lähtöön :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Magneettimerkissä on taitos keskellä, eli kirjan sivu tulee magneetin väliin. Selitinköhän tarpeeksi epäselvästi? :)

      Poista
    2. Heh ymmärsin, eli se tarttuu kiinni itseensä ja sivu jää väliin :-)

      Poista
  3. Minulla on tuollainen samanlainen magneettimerkki, jossa lukee "Onnelliset loput ovat vain nynnyille". Se on ihan paras :D

    VastaaPoista
  4. Olen ostellut kirjanmerkkejä matkoilta, mutta yleensä ne on aina hukassa. Ihme paikka tuo hukka! Magneettimerkin sain kerran lahjaksi, minne lie sekin löytynyt. Rakkain kirjanmerkki on lapsen koulun käsityötunnilla tekemä merkki, jota en ainakaan vielä toistaiseksi ole onnistunut kadottamaan.

    VastaaPoista
  5. Tuo magneettimerkki on ihan paras, mistä olet sen hankkinut? Vaiko kenties saanut lahjaksi? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin sen viime talvena Jyväskylästä Laajavuoren kylpylästä. Muualla en ole vastaaviin törmännyt.

      Poista
  6. Hommasin kesän alussa itselleni pari magneettimerkkiä, mutta ei ne oikein toimi minulla. En jaksa koskaan taittaa sitä sivujen väliin, vaan käytön 'pötkönä', jolloin se tuppaa luistamaan sivujen välistä pois. Lukiessa alan helposti räpsytellä sitä merkkiä, mikä taasen hermostuttaa miestäni suunnattomasti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, tuo räpsyttely kuulostaa pahalta. :D

      Poista
  7. Ihana tuo Keep calm -kirjanmerkki. Kirjasampo-merkkikin on hauska. Tapasin tässä muutamia Kirjasammon ihmisiä ja jutustelin pitkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tapasin minäkin Kirjasammon väkeä. :) Oli mukavaa nähdä! ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?