Siirry pääsisältöön

6. Rakkaat kirjanmerkit (kirjakuva päivässä)

Kirjakuva päivässä -haasteen aiheena on tänään rakkaat kirjanmerkit. Olen mestari kadottamaan kirjanmerkkejä, joten usein merkin virkaa toimittaa mikä tahansa paperilappu, joka sattuu käsiin löytymään. Kauppakuitit ja kirjaston lainakuitit ovat usein päätyneet kirjojeni väliin.

Viime talvena hankin kirjanmerkin, jonka olen onnistunut pitämään tallessa. Kuvassa merkki on oikealla, ja siitä on tullut minulle tärkeä. Merkissä on magneetti, joten se pysyy hyvin kirjan välissä ja siten myös tallessa. Pidän paitsi tuosta magneettiominaisuudesta myös merkin tekstistä.

Uusin kirjanmerkkini on kuvassa vasemmalla oleva Kirjasammon pieni magneetti, jota tulen varmasti käyttämään paljon. Pienen kokonsa ansiosta merkki istuu hyvin esimerkiksi Miki-kirjojen väliin.

Kommentit

  1. Hieno idea tuo magneetti. Minä käytän pieniä itseliimautuvia lappusia kirjanmerkkeinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin käytän tarralappuja, kun haluan merkata jonkin hyvän kohdan kirjasta. Sen merkitsemiseen, missä kohdassa kirjaa olen menossa, käytän noita magneettimerkkejä.

      Poista
  2. Miten magneetti tarttuu kirjaan.? Pidän noista Keep calm jutuista ja niitä löytyy kyllä joka lähtöön :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Magneettimerkissä on taitos keskellä, eli kirjan sivu tulee magneetin väliin. Selitinköhän tarpeeksi epäselvästi? :)

      Poista
    2. Heh ymmärsin, eli se tarttuu kiinni itseensä ja sivu jää väliin :-)

      Poista
  3. Minulla on tuollainen samanlainen magneettimerkki, jossa lukee "Onnelliset loput ovat vain nynnyille". Se on ihan paras :D

    VastaaPoista
  4. Olen ostellut kirjanmerkkejä matkoilta, mutta yleensä ne on aina hukassa. Ihme paikka tuo hukka! Magneettimerkin sain kerran lahjaksi, minne lie sekin löytynyt. Rakkain kirjanmerkki on lapsen koulun käsityötunnilla tekemä merkki, jota en ainakaan vielä toistaiseksi ole onnistunut kadottamaan.

    VastaaPoista
  5. Tuo magneettimerkki on ihan paras, mistä olet sen hankkinut? Vaiko kenties saanut lahjaksi? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin sen viime talvena Jyväskylästä Laajavuoren kylpylästä. Muualla en ole vastaaviin törmännyt.

      Poista
  6. Hommasin kesän alussa itselleni pari magneettimerkkiä, mutta ei ne oikein toimi minulla. En jaksa koskaan taittaa sitä sivujen väliin, vaan käytön 'pötkönä', jolloin se tuppaa luistamaan sivujen välistä pois. Lukiessa alan helposti räpsytellä sitä merkkiä, mikä taasen hermostuttaa miestäni suunnattomasti. :D

    VastaaPoista
  7. Ihana tuo Keep calm -kirjanmerkki. Kirjasampo-merkkikin on hauska. Tapasin tässä muutamia Kirjasammon ihmisiä ja jutustelin pitkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tapasin minäkin Kirjasammon väkeä. :) Oli mukavaa nähdä! ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…