Siirry pääsisältöön

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

"- Kolmekymmentäneljä.
Niinpä.
- Seitsemäntoista!
Näin.
Lopuksi lottotyttö toisti numerot niin hitaasti ja selkeästi artikuloiden, että ne olisi voinut lukea huulilta.
Eevi katsoi rivin uudelleen läpi. Hän katsoi vielä kerran. Kaikki oikein. Joka ikinen numero oli oikein."
Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
(Otava 2014)
317 sivua
Olen pitänyt kovasti Anna-Leena Härkösen tuotannosta ja odotan aina innolla hänen teostensa ilmestymistä. Niin odotin myös tätä tuoretta Kaikki oikein -romaania, ja sain lukea Härköseltä odottamaani lennokasta dialogia ja hyvää kieltä. Romaani on kirjoitettu tutulla, hyvällä tyylillä, joka vetää mukanaan ja tekee lukemisesta ilahduttavan helppoa.

Romaanin päähenkilö on lähes nelikymppinen Eevi, lapseton kosmetologi, joka on naimisissa Karin kanssa. Lähes sattumalta Eevi päättää tehdä yhden lottorivin, jolla hän voittaa viikon päävoiton, seitsemän miljoonaa euroa. Elämä muuttuu monella tapaa, kun yhtäkkiä rahaa on tuhlattavaksi enemmän, kuin saattaa käsittää. Kauppaan voi poiketa noin vain ostamaan turkiksen tai timanttisormuksen, kalliit lomamatkat ovat mahdollisia, pihaan ajetaan hieno auto ja vuokra-asunnosta muutetaan hulppeaan omistusasuntoon. Samalla rahasta kuitenkin tulee myös rasite: Mihin varat sijoitetaan? Voiko läheisiin luottaa? Kuka on aito ystävä, kuka vain kiinnostunut rahasta?

Samalla selviää, että monia asioita ei suurikaan raha muuta. Puoliso käyttää alkoholia liikaa ja Eevin äiti on edelleen hoitokodissa, jossa Eevi yrittää käydä isäänsä vältellen. Sisarusten kanssa välit eivät ole järin läheiset, eikä työpaikan ilmapiirikään hehku lämpöä. Onko ongelmana sitten Eevi itse vai hänen lähipiirinsä? Ehkä molempia, mutta Eevistä ei muodostu kovin miellyttävä kuva. Jo ennen lottovoittoaan hän on ollut isänsä mukaan kovin tyytymätön, ja ihmisiä hän arvioi varsin ikävään tapaan. Lottoamaankin hän päätyy vain, koska kokee tulleensa kaupan myyjän nöyryyttämäksi. Myyjää hän arvioi mielessään:
Mitätön. Varmasti vähän lahjatonkin. Ei jättänyt tänne edes hiilijalanjälkeä.
Voittonsa jälkeen Eevi kokee, että muut ihmiset suhtautuvat hänen eri tavoin, jotenkin kummallisesti. Mutta lukiessani mietin, kuinka paljon myös Eevi itse muuttuu. Näkökulma tarinassa on Eevin, eikä hän omia puutteitaan julista. Hänestä kuitenkin näkyy ylemmyydentuntoa suhteessa muihin, samoin kostonhalua ja kaunaisuutta. Hän on vakuuttunut siitä, että pihistelevien vanhempien värittämän lapsuuden ja taloudellisesti tiukkojen vuosien takia hän on jotenkin erityisesti voittonsa ansainnut.

Tarinan ydin on, että raha yksin ei tuo onnea. Ennemminkin äkkirikastuminen paljastaa asioita, joita ei ehkä aiemmin ole halunnut huomata. Kiinnostava yksityiskohta on, että Härkönen on käyttänyt lähteenä Pasi Falkin ja Pasi Mäenpään teosta Lottomiljonäärit, joka on tutkimus suomalaisista lottovoittajista.

Anna-Leena Härkönen kirjoittaa tuttuun tapaansa hyvin, napakasti ja lennokkaasti. Dialogi on iskevää ja huumorihermoja kutkuttavaa.
- Sehän on semmoinen suositus että puolet lautasesta pitäs täyttää kasviksilla, Eevi huomautti ja pörrötti Karin tukkaa. Kari väisti.
- Semmonenki suositus on, ettei kannattas ollenkaan syntyä tähän maailmaan.
On kuitenkin pakko myöntää, että puolivälin tienoilla olin väsähtää: Eevin hysteerinen kuluttaminen alkoi puuduttaa. Kuitenkin kirja tarjoaa nasevia huomioita maailman menosta, rahasta ja elämästä. Loppuratkaisu oli mukavan avoimena mieleeni ja Eevin vanha asiakas Helvi totuuksineen yksi lempihahmoistani.
- Rankkaahan tämä touhu välillä on, Helvi sanoi. - Mutta sotien välissä soi hanuri.
Kaikki oikein -romaanista ovat kirjoittaneet myös SusaKrista, Maija ja Tuija.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Tätä vielä odottelen kirjastosta. Olen lukenut kaikki Härkösen kirjat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole ihan varma, olenko kaikkia lukenut, mutta kyllä Härkönen suosikkeihini lukeutuu. :)

      Poista
  2. Täytyy tunnustaa, että olen lukenut Härköseltä vain hänen esikoisensa.

    Tämän romaanin aihepiiri on kutkuttava, pitäisiköhän .... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitäisi, sillä tyyli on minun mielestäni terävöitynyt mukavasti sitten Häräntappoaseen, joka ei sekään ollut huono.

      Poista
  3. Mulle ei Härkönen oikein kolahda, pidin Häräntappoaseesta ja luin muutaman muunkin hänen alkuvuosiensa kirjan. Tekisi mieli kokeilla, ei tätä, mutta jotain muuta teosta. Mitä suosittelet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin aikoinaan kovasti Avoimien ovien päivästä. Viimeisimmistä teoksista olen eniten tainnut pitää Onnen tunnista. Loppuunkäsitelty on omakohtaisena erilainen mutta mielestäni lohdullinen tarina surutyöstä. Ehkä parhaimmillaan Härkönen on kolumneissaan, niissä hänen napakka tyylinsä pääsee hyvin oikeuksiinsa. Tällaisia mielipiteitä minulla, joku toinen voi olla täysin eri mieltä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?