Siirry pääsisältöön

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

"Tarinaa on vaikea nähdä silloin kun sitä elää; se on muodoton, kaoottinen sanojen ja asioiden kulkue ja, olkaamme rehellisiä: me emme pysty ikinä toistamaan sitä. Suurin osa katoaa. Ja silti istuessani tässä pöytäni ääressä ja koettaessani palauuttaa mieleeni tuota kesää, josta ei ole kovinkaan kauan, tiedän että silloin tapahtui asioita jotka vaikuttivat siihen mitä sen jälkeen seurasi."
Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (Otava 2011)
Englanninkielinen alkuteos The Summer without Men 2011
Suomentanut Kristiina Rikman
232 sivua
Siri Hustvedtin romaani Kesä ilman miehiä on pitkään odottanut hyllyssäni lukuvuoroaan. Päätin lukea kirjan kesän aikana, koska se nimensäkin vuoksi kuuluu kesään. Varsin hyvää suvilukemista kirja tarjoaakin, ja alkuun pidin kirjasta valtavasti, sitten vähemmän. Miksi näin, siitä hetken kuluttua lisää.

Romaanin päähenkilö on Mia Fredricksen, jonka kolmekymmenvuotinen avioliitto on yhtäkkiä päätynyt telakalle. Puoliso Boris haluaa pitää taukoa, ja pian tauon syyksi ilmenee Paussi, nainen miehen työpaikalta. Mia pakenee kotoaan Brooklynista entiseen kotikaupunkiinsa Minnesotaan saadakseen etäisyyttä kriisiinsä, viettääkseen aikaa äitinsä kanssa ja opettaakseen nuorten runokurssia.

Mian talvi on ollut vaikea, sillä takana on laitoshoitojakso, johon hän ajautui aviokriisinsä myötä. Kesän aikana hänellä on aikaa pohtia menneisyyttään, parisuhdettaan ja minuuttaan. Samalla hän tapaa äitinsä ystävättäriä, jotka asuvat samassa palvelutalossa kuin Mian äiti. Naiset muodostavat Joutsenviitoset, joilla on Mialle paljon annettavaa. Paljon hän saa myös runokurssinsa osallistujilta ja uusilta naapureiltaan. Kesän vaikeista lähtökohdista kasvaa jotain hyvää.

Mainitsin aiemmin, että pidin kirjasta alkuun valtavasti. Sen säkenöivä älykkyys kiehtoi, ja pidin kovasti myös siitä, miten itseironisesti Mia kuvaa itseään ja "tärähtämistään". Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin väsyväni. Koin, että kirjassa paasataan ja luennoidaan liikaa, ja paikoin minun oli vaikea pitää mielenkiintoani kirjassa: jotkut kohdat tuntuivat itsetarkoituksellisilta ja irrallisilta. Ihastuin kovasti Hustvedtin romaaniin Kaikki mitä rakastin, eikä tämä romaani yllä samaan.

Silti lukukokemus jää lopulta plussan puolelle. Hustvedt kuvaa ihmisiään ja heidän edesottamuksiaan tavalla, joka tuntuu aidolta ja oikealta. Romaanissa on ihastuttavia hahmoja, kuten Joutsenviitosten Abigail, ja vähemmän ihastuttavia mutta silti tunteita herättäviä hahmoja. Henkilögallerian kautta tuodaan esille monia tärkeitä aiheita, kuten koulukiusaamista. Pidin paljon tarinan lopusta, sillä pelkäsin viime metreille saakka jotain muuta. Romaanissa puhutaan naisista ja miehistä, ja ote on selvästi feministinen. Mutta lisäksi siinä puhutaan ihmisestä ja siitä, miten ollaan ihmisenä ja toisten kanssa.
Mitä me oikeastaan tiedämme ihmisistä, ajattelin. Mitä hittoa me tiedämme kenestäkään?
Kesä ilman miehiä kuuluu oman kirjahyllyni lukemattomiin kirjoihin. Tämän romaanin ovat lukeneet myös ainakin Jenni, Kirsi, Amma, Katja, Pihi nainen, Jenni, Maria ja Leena.

Kommentit

  1. Minulle puolestaan Kesä ilman miehiä oli mieluisampi kuin Kaikki mitä rakastin. Sain tästä helpommin otteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki mitä rakastin on kyllä tähän verrattuna varsin runsas, ja siihen voi siksi olla vaikeampi päästä kiinni. Tähän tarinaan pääsi nopeasti sisälle, mutta jossain vaiheessa uuvuin.

      Poista
  2. Luin tänä kesänä ensimmäisen 'Hustvedttini'; Kaikki mitä rakastin... Hän on kyllä tavattoman taitava kirjailija, Kaikki mitä rakastin -romaani oli kiehtova lukukokemus. Seuravaksi Amerikkalainen elegia.

    Kesä ilman miehiä kiinnostaa myöskin, varsinkin kun kerrot Hustvedtin käyttävän siinä pelkistetympää tyyliä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki mitä rKastin oli minusta tosiaan hieno teos. Kiinnostavaa kuulla, mitä pidät Amerikkalaisesta elegiasta, sitä en ole lukenut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…