Siirry pääsisältöön

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

"Tarinaa on vaikea nähdä silloin kun sitä elää; se on muodoton, kaoottinen sanojen ja asioiden kulkue ja, olkaamme rehellisiä: me emme pysty ikinä toistamaan sitä. Suurin osa katoaa. Ja silti istuessani tässä pöytäni ääressä ja koettaessani palauuttaa mieleeni tuota kesää, josta ei ole kovinkaan kauan, tiedän että silloin tapahtui asioita jotka vaikuttivat siihen mitä sen jälkeen seurasi."
Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (Otava 2011)
Englanninkielinen alkuteos The Summer without Men 2011
Suomentanut Kristiina Rikman
232 sivua
Siri Hustvedtin romaani Kesä ilman miehiä on pitkään odottanut hyllyssäni lukuvuoroaan. Päätin lukea kirjan kesän aikana, koska se nimensäkin vuoksi kuuluu kesään. Varsin hyvää suvilukemista kirja tarjoaakin, ja alkuun pidin kirjasta valtavasti, sitten vähemmän. Miksi näin, siitä hetken kuluttua lisää.

Romaanin päähenkilö on Mia Fredricksen, jonka kolmekymmenvuotinen avioliitto on yhtäkkiä päätynyt telakalle. Puoliso Boris haluaa pitää taukoa, ja pian tauon syyksi ilmenee Paussi, nainen miehen työpaikalta. Mia pakenee kotoaan Brooklynista entiseen kotikaupunkiinsa Minnesotaan saadakseen etäisyyttä kriisiinsä, viettääkseen aikaa äitinsä kanssa ja opettaakseen nuorten runokurssia.

Mian talvi on ollut vaikea, sillä takana on laitoshoitojakso, johon hän ajautui aviokriisinsä myötä. Kesän aikana hänellä on aikaa pohtia menneisyyttään, parisuhdettaan ja minuuttaan. Samalla hän tapaa äitinsä ystävättäriä, jotka asuvat samassa palvelutalossa kuin Mian äiti. Naiset muodostavat Joutsenviitoset, joilla on Mialle paljon annettavaa. Paljon hän saa myös runokurssinsa osallistujilta ja uusilta naapureiltaan. Kesän vaikeista lähtökohdista kasvaa jotain hyvää.

Mainitsin aiemmin, että pidin kirjasta alkuun valtavasti. Sen säkenöivä älykkyys kiehtoi, ja pidin kovasti myös siitä, miten itseironisesti Mia kuvaa itseään ja "tärähtämistään". Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin väsyväni. Koin, että kirjassa paasataan ja luennoidaan liikaa, ja paikoin minun oli vaikea pitää mielenkiintoani kirjassa: jotkut kohdat tuntuivat itsetarkoituksellisilta ja irrallisilta. Ihastuin kovasti Hustvedtin romaaniin Kaikki mitä rakastin, eikä tämä romaani yllä samaan.

Silti lukukokemus jää lopulta plussan puolelle. Hustvedt kuvaa ihmisiään ja heidän edesottamuksiaan tavalla, joka tuntuu aidolta ja oikealta. Romaanissa on ihastuttavia hahmoja, kuten Joutsenviitosten Abigail, ja vähemmän ihastuttavia mutta silti tunteita herättäviä hahmoja. Henkilögallerian kautta tuodaan esille monia tärkeitä aiheita, kuten koulukiusaamista. Pidin paljon tarinan lopusta, sillä pelkäsin viime metreille saakka jotain muuta. Romaanissa puhutaan naisista ja miehistä, ja ote on selvästi feministinen. Mutta lisäksi siinä puhutaan ihmisestä ja siitä, miten ollaan ihmisenä ja toisten kanssa.
Mitä me oikeastaan tiedämme ihmisistä, ajattelin. Mitä hittoa me tiedämme kenestäkään?
Kesä ilman miehiä kuuluu oman kirjahyllyni lukemattomiin kirjoihin. Tämän romaanin ovat lukeneet myös ainakin Jenni, Kirsi, Amma, Katja, Pihi nainen, Jenni, Maria ja Leena.

Kommentit

  1. Minulle puolestaan Kesä ilman miehiä oli mieluisampi kuin Kaikki mitä rakastin. Sain tästä helpommin otteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki mitä rakastin on kyllä tähän verrattuna varsin runsas, ja siihen voi siksi olla vaikeampi päästä kiinni. Tähän tarinaan pääsi nopeasti sisälle, mutta jossain vaiheessa uuvuin.

      Poista
  2. Luin tänä kesänä ensimmäisen 'Hustvedttini'; Kaikki mitä rakastin... Hän on kyllä tavattoman taitava kirjailija, Kaikki mitä rakastin -romaani oli kiehtova lukukokemus. Seuravaksi Amerikkalainen elegia.

    Kesä ilman miehiä kiinnostaa myöskin, varsinkin kun kerrot Hustvedtin käyttävän siinä pelkistetympää tyyliä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki mitä rKastin oli minusta tosiaan hieno teos. Kiinnostavaa kuulla, mitä pidät Amerikkalaisesta elegiasta, sitä en ole lukenut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El