Siirry pääsisältöön

Vuosi kuvina: toukokuu


Ihana kesä on täällä! Tänään on lämmintä 27 astetta ja elämä vauvan kanssa on muuttunut hurjasti, kun enää ei tarvitse pukea haalareita ja pipoja päälle pientäkin ulkona piipahdusta varten. Pienet varpaat ovat jo tunnustelleet vihreää nurmikkoa ja hellepuvut on otettu käyttöön.


Upeista säistä huolimatta olen kärsinyt isosta väsymyksestä ja melkoisesta lukujumista. Kirjojen lukeminen on takunnut ja takana on pisin bloggaustauko koko blogini olemassaoloaikana. En kuitenkaan ole viitsinyt liikaa asiasta stressata vaan uskon, että kyllä se lukuilo taas palaa.


Toivoin saavani tähän postaukseen kuvan kukkivista tulppaaneista, jotka lupaavasti nostivat päätään kukkapenkistä. Kutsumaton vieras päätti toisin: myyrä on käynyt kaivamassa tulppaanit yksi kerrallaan kukkapenkistä ylös ja jättänyt kuopan jälkeensä ikään kuin merkiksi: tässä kukan piti kasvaa. Nyt olisivat siis hyvät neuvot tarpeen!
Onneksi kirsikkapuu kuitenkin aloittaa juuri nyt upeaa kukintaansa.

Kommentit

  1. Terveisiä samoin täältä Suomen Tahitilta, joksi Alvar Aalto huvilasaarensa niemsi: Hellepäivä on tulossa.

    Myyrät sallivat meille muutamia tulppaaneja, mutta kun illalla viimein olisi aurinko ollut pois kuvausta häiritsemästä, unohdin jo koko asian. Meiltä lumeton talvi vie noin 10 Repandaa, joka on sellainen kiva maanpeittohavu, jonka alle rikkaruohot eivät mahdu. Kätevää jyrkissä rinteissä, mutta sitä onnea ei enää ole.

    Minua vaivasi järkyttävä uupumus melkein koko huhtikuun. Ehkä se on nyt ohi.

    Toivotan sinulle iloa ja jaksamista♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tulppaanit tosiaan tekevät liian hyvin kauppansa. Mutta pitääpä googlata tuo havukasvi, kuulostaa kiinnostavalta.
      Kiitos, Leena! ♡

      Poista
  2. Sä olet blogannut ihan hurjia määriä, joten ehkä pieni hengähdys välillä on ihan hyväkin juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pitääkin ajatella noin. :) Ja toisaalta on ihanaa, kun on kesä ja paljon puuhaa. Kun vain väsymyksestä pääsisi eroon... :)

      Poista
  3. Helle ja vauva, tulee mieleen muutaman vuoden takaiset ajat (kesät 2006 ja 2008). Mutta aika ihanaa tämä lämmin silti on. :)

    Ja voi kurjuus myyriä. Meillä on myyrävapaa piha, mistä olen iloinen. Onneksi hedelmäpuut kukkivat kauniisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä ihanaa aikaa, vauva nauttii kun ei tarvitse pukea paljon päälle. Isommat lapset nauttivat lämmöstä kovasti.
      Ostin laitteen, jonka värinän pitäisi karkottaa myyrät muualle. Saa nähdä, toimiiko se.

      Poista
  4. (Hiukan myöhässä: Kiitos Maria Aution Varjopuutarhaa käsittelevästä postauksestasi, johon pistin kommentin. Mahdatko enää löytää kun vasta nyt sen löysin.)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...