Siirry pääsisältöön

Marraskuussa luettua ja #lukuhaaste

Marraskuu on ollut odotusten mukaisesti harmaa ja aika väsyttäväkin. Kun ulkona ei ole luonnonvaloa juuri ole ollut tarjolla, olen sisustanut kotia ja pihaa jouluvaloin. Tiedän, että joillekin jouluvalot ovat kauhistus, mutta minun mielestäni ne tuovat lempeää lämpöä syksyn pimeyteen.


Karo Hämäläinen julisti lokakuussa marraskuun lukuhaastekuukaudeksi: tarkoitus oli lukea vähintään 30 sivua päivässä kaunokirjallisuutta. Haaste innoitti tarttumaan kirjaan niinäkin päivinä, kun lukeminen ei olisi kovin paljon maittanut. Minä raportoin urakastani lähinnä vain Twitterissä kertomalla päivittäin luettujen sivujen määrän, joka vaihteli melkoisesti: vaisuimpina päivinä sain hädin tuskin tuon vaaditun 30 sivua kasaan, eilen haasteen viimeisenä päivänä otin loppukirin ja luin 204 sivua. Yhteensä tulin lukeneeksi 2769 sivua. Kun näiden perinteisten kirjojen lisäksi lasketaan mukaan kuukauden aikana kuunnellut äänikirjat, muodostui maraaskuusta lopulta vallan mainio kirjallisuuskuukausi.

Mitä minä sitten marraskuussa luin? Tuula-Liina Variksen Naisen paras ystävä tuli luettua päivässä, sen verran vetävästä teoksesta oli kysymys. Kuukauteen osui kaksi nobelistia, eteläafrikkalainen Nadine Gordimer ja kiinalainen Mo Yan. Hienoimpiin lukuelämyksiin lukeutui Silvia Avallonen Teräs, joka muistutti taas siitä, miten kiehtovaa kirjallisuutta Italiassa julkaistaan. Ja suloisen sopiva tähän vuodenaikaan oli ihana Muumilaakson marraskuu, jonka pariin varmasti tulen vielä palaamaan. Per Petterson oli uusi, kiinnostava tuttavuus, Juha Itkosen Ajo taas uusi romaani vanhalta tutulta. Suuria pettymyksiä ei tähänkään kuukauteen osunut, ja pari kirjaa odottaa, että niistä ehdin jonkun rivin kirjoittaa.

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä. Meillä pienokainen hermostui, kun aamulla suklaata sai vain yhden palan. Hän olisi kovin mielellään avannut saman tien useamman luukun omasta joulukalenteristaan. Kirjan ystävät voivat seurata kirjabloggaajien joulukalenteria, jonka ensimmäinen luukku avautui tänään Amman lukuhetki -blogissa - siellä pääsee näkemään, kuka voitti Rakas romaanihenkilö -copycatin.

Hyvää joulukuuta! Toivottavasti joulukiireiden keskellä jää aikaa myös lukemiseen.

Kommentit

  1. Mahtava sivumäärä! Ja hyviä kirjoja. Teräs kiinnostaa kovasti minuakin, samoin kuin Variksen kirja. Nobelistejakin pitäisi huhkia pinoon Jokken haasteeseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmästyin itsekin tuota sivumäärää. Lukuhaaste innosti lukemaan silloinkin, kun ei oikein olisi huvittanut.
      Teräs kannattaa kyllä lukea! Variksen teos ei mielestäni hänen parhaimmistoaan edusta mutta on silti hyvä kirja.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…