Siirry pääsisältöön

Kirjabloggaajien joulukalenteri, 16. luukku


Kirjabloggaajien joulukalenterin kuudennessatoista luukussa kurkistetaan kirjallisiin jouluihin.

Kirjallisuuden ehkä tunnetuin joulujörö on Charles Dickensin luoma hahmo Ebenezer Scrooge, jonka mielestä joulu merkitsee vain tarpeetonta rahanmenoa. Muiden ilakointi ärsyttää häntä.
Scrooge, jolla ei heti ollut mitään parempaa vastausta valmiina, sanoi taas: "pah!" ja lisäsi sitten: "joutavia."
"Älkäät olko pahoillanne, eno!" lausui sisarenpoika.
"Mitä muuta minun sopii olla", vastasi eno, "kun elän tämmöisessä narrien maailmassa? Iloista joulua! Hiiteen kaikki iloiset joulut! Mitä joulun-aika on sinulle muuta, kuin semmoinen aika, jolloin maksat rätinkejä ilman rahaa; semmoinen aika, jolloin huomaat itsesi vuotta vanhemmaksi, mutta ei tuntiakaan rikkaammaksi; semmoinen aika, jolloin lasket vajauksen kirjoissasi ja niissä kaikkialla vuoden umpeen näet tyhjän lomapaikan edessäsi? Jos minä saisin tehdä tahtoni", arveli Scrooge närkästyksissään, "niin jokainen hupsu, joka juoksee ympäri 'iloista joulua' jätkyttäen, keitettäisiin oman pudding'insa kanssa ja haudattaisiin, rautatammen puikko sydämessään. Niin tehtäisiin."
Charles Dickens: Joulun-aatto (alkuteos A Christmas Carol 1843), suomentanut Waldemar Churberg 1878.
Vaikka Scrooge ei varsinaisena jouluhahmona tarinan alussa esiinnykään, löytyy Dickensin monin eri nimin suomennetusta teoksesta ihastuttavaa joulun tunnelmaa, johon joulujääräkin joutuu hieman taipumaan.

Teuvo Pakkalan novellissa Syntinen joulupuuro (kokoelmasta Lapsia, 1895) taas tavataan Elsa, jonka joulu on kaihoisan surumielinen. Muistoissa on joulu, joka jäi tytön isän viimeiseksi. Isä tahtoi välttämättä jäädä kotiin, vaikka toverit, kapteenikin, kävivät houkuttelemassa merelle.
Isä oli sanonut, että pitää se kotonakin saada yksi joulupuuro syödä.
-Minä muistan, äiti! Isä kiikutteli minua jalallaan, otti sitten polvilleen istumaan ja parrallaan hieroi poskiani. Isällä oli suuri musta parta. Te seisoitte hellan edessä ja ammensitte valkeaa puuroa padasta, riisryynipuuroa!
Elsan suurin toive onkin saada tulevanakin jouluna "riisryynipuuroa", ja sitä varten hän tekee nauhoja, joita käy kaupittelemassa tarkoituksenaan hankkia rahaa puuroa varten. Vaikka kaupittelureissu ei ole tuloksekas, säilyy tytön mielessä usko:
Hän kiinnitti toivonsa joulun tuloon, jolloin varmasti on riisryynipuuroa. Ja sitä ajatellessa aina tuntui melkein kuin isäkin tulisi kotia...

Ulla-Lena Lundbergin romaanissa Jää (Teos ja Schildts & Söderströms 2012, alkuteoksen Is on suomentanut Leena Vallisaari) saaristossa on niin kylmä talvi, että pappi Petter Kummel jo miettii, tuleeko joulukirkkoon kukaan. Suntio menee jo varhain aamulla lämmittämään kirkkoa, jotta väki pysyisi lämpimänä jumalanpalveluksessa, joka kuuluu kirkkovuoden kohokohtiin.
Kirkon pulleat lämpöpatterit pitävät lämmetessään meteliä, minuutti minuutilta sisällä on hiukan vähemmän raaka ilma. "Ystävä rakas", pappi sanoo, "koska sinä oikein olet tullut?" - "Neljältä", suntio vastaa ylpeänä. Tämä on hänelle vuoden suurin yö, jolloin hän voittaa pimeänpelkonsa ja voi ilmoittaa tyynesti, etteivät kuolleet vietä joulumessua jouluyönä, eivät ainakaan Luotojen kirkossa.
Ja niin käy, että kirkkoon saavutaan, vaikka myrskyää ja on jäätävän kylmä.
Sen jälkeen on helppo palata puhumaan valosta, kirkosta joka on valaistu juhlaa, meidän Vapahtajamme syntymäjuhlaa varten, mutta myös kellotapulin majakkalyhdystä, joka on välähdellyt uskollisesti ja säännöllisesti keskellä myrskyn piiskaamaa yötä.

Pasi Ahtiaisen romaanissa Jokakelin mies (Gummerus 2014) joulu esiintyy kovin kaupallisena tapahtumana:
Joulun lähestymisen huomasi postilaatikosta. Joku kävi monta kertaa päivässä täyttämässä sen mainoksilla. Markettien joulukuvastot olivat ainutta lukemista, johon Niilo pystyi keskittymään. Hän unohtui tunneiksi aamupalapöytään tuijottamaan joulunpunaisella taustalla leijuvia sisätohveleita ja vettä hylkiviä vaelluskenkiä.
Melukylän joulu, Astrid Lindgren.
Kuvittanut Ilon Wikland.
Astrid Lindgrenin Melukylän lapset valmistautuvat jouluun paistaen pipareita ja hakien joulukuusen metsästä.
Kun menin illalla nukkumaan, minä olin kovasti huolissani. Minua pelotti, ettei äiti ennätäkään saada kaikkea valmiiksi. Silloin ei joulusta tulisi mitään, minä ajattelin.
Mutta sittenpähän sen näkee, kun herää jouluaattona. Ja voi, alhaalla salissa oli kuusi koristeltuna ja valkea roihusi uunissa ja kaikki oli aivan ihanaa.
Teoksesta Astrid Lindgren: Joulukertomuksia (WSOY 2006). Melukylän joulu 1963, suomentanut Kerttu Piskonen.

Esittelemistäni kirjakatkelmista välittyy erilaisia tunnelmia. Joulua karsastetaan, odotetaan, valmistellaan tai jännitetään. Pimeän vuodenajan valojuhlaa vietetään eri tavoin, niin kuin oikeassakin elämässä. Leena Laulajaisen kirjassa Maria ja taikalyhty (Tammi 2011) todetaan: "Joulunaika kuusineen ja kynttilöineen on ollut valoisa hengähdystauko pitkän ja pimeän talven keskellä." Tuollaista valoisaa hengähdystaukoa toivon ja toivotan, olipa joulunviettotapa millainen tahansa.

Eilen kirjabloggaajien joulukalenterin viidestoista luukku avautui Taikakirjaimet-blogissa ja huomenna kurkistetaan Mustikkakummun Annan blogiin. Kaikki kalenteriin osallistuvat blogit löytyvät Amman lukuhetkestä.

Kommentit

  1. Ihania joulukatkelmia olet löytänyt. Ja niin jouluisia kuvia. :) Tykkäsin erityisesti tuosta Jää-kirjan kohtauksesta. Siinä on joulun lämpöä kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, MarikaOksa! Katkelma Jäästä on muuten minunkin suosikkini. :)

      Poista
  2. Ihana kirjoitus eri aikoina kirjoitetuista jouluhetkistä! Joulujörö on kyllä känkkyräpää vertaansa vailla ja oi, ihaninta on tuo Melukylän "ja kaikki oli aivan ihanaa"... Väkisinkin värisyttää lukijaakin kun kaikki on niin, niin jouluista <3 Ihanasti toit loppuun myös tuon Marian ja taikalyhdyn <3 Pakkalan lukemisesta minulla on kyllä aivan liian kauan...

    Joulun valoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Pakkalan novelli on jotenkin niin pakahduttava...
      Ihanaa joulua sinulle!

      Poista
  3. Hienon tunnelman välitit katkelmien avulla.

    VastaaPoista
  4. Mukava sukellus kirjojen jouluun. Jään joulu on jäänyt mieleeni ihan erityisesti ja Melukylässä, kuten muissakin Lindgrenin kirjoissa, joulukuvaus on kyllä omaa luokkaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään joulu on niin upea - niin kuin on koko kirjakin. Melukylän lasten joulusta välittyy niin ihastuttava lapsen ilo, että ei voi kuin ihailla. Kuinka taitava lapsen maailman kuvaaja Astrid Lindgren olikaan!

      Poista
  5. Kerrassaan ihana postaus, Jonna! Kirjojen joulut jäävät mieleen, varsinkin jos lukee niitä joulunaikaan. On niin monta erilaista ja silti aitoa joulua. Kiitos tunnelmapaloista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina!
      Jään sain muuten joululahjaksi ja luin sen saman tien. Miten mukavaa olikaan uppoutua kirjan sivuilla joulutunnelmaan samalla, kun ympärillä oli niin jouluista.

      Poista
  6. Jäin tuijottamaan tuota viimeistä kuvaa täysin haltioituneena, ihan uskomattoman kaunis! Kiitos näistä joulukatkelmista :). Itse en edes muista jouluaiheisia lukuhetkiä, eli jos niitä on, niistä on aivan liian kauan. Aion tosin korjata asian lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Joanna von Scarlett! Toivottavasti tiellesi osuu monia hyviä jouluaiheisia lukuhetkiä.

      Poista
  7. Oi mitä joulusitaatteja! Ei sentään Saiturin joulua;)

    Tuo vika kuva on täydellinen joulukortti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kyllähän se saiturikin tuolta seasta löytyy. :)
      Kiitos! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…