Siirry pääsisältöön

Maria Turtschaninoff: Arra

"Koska kukaan ei koskaan puhunut Arralle, tämä ei myöskään oppinut vastaamaan. Mutta niinä tunteina, jotka hän vietti huovalla lieden edessä, kun koko hänen maailmansa koostui ympärillä liikkuvista jaloista ja yläpuolelta kuuluvista äänistä, hän oppi kuuntelemaan."
Maria Turtschaninoff: Arra
(Tammi 2010)
Alkuteos Arra. Legender från Lavora 2009
Suomentanut Marja Kyrö
256 sivua
Hiljattain Maria Turtschaninoff voitti Finlandia Junior -palkinnon teoksellaan Maresi: Punaisen luostarin kronikoita. Kun vielä kirjailija Salla Simukka haastoi lukemaan (ja kehumaan) kotimaisia nuortenkirjoja, päätin tutustua Turtschaninoffiin, ja kirjastosta tarttui mukaan vuonna 2010 suomeksi julkaistu Arra.

Teoksen päähenkilö on nuori tyttö, Arra, joka syntyy seitsemän lapsen sisareksi. Hänen syntymänsä ei anna aihetta juhlaan, sen sijaan äiti toivoo, ettei lapsi eläisi kovin kauan. Ruokaa lapsi saa hyvin vähän mutta pysyy silti elossa. Vielä ruokaa vähemmänkin hän saa huomiota läheisiltään.
Ihminen, jota ei nähdä, alkaa epäillä omaa olemassaoloaan. Pikkuhiljaa Arra alkoi tekeytyä mahdollisimman huomaamattomaksi. Hän piti niin vähän melua itsestään kuin vain voi, hän vetäytyi ja väisti, kulki pitkin seinänvierustoja pelkkänä varjona vain. Hän oli ei-kukaan, hänestä ei tarvinnut välittää, häneen ei tarvinnut pettyä. Häntä ei ollut.
Vasta aikojen kuluttua huomataan, että Arra ei puhu. Hänet leimataan "vialliseksi", ja puhumattomuus on hänen läheisilleen vain yksi syy lisää vihata ja hyljeksiä tyttöä.

Puheen sijaan Arra kuuntelee. Hän ymmärtää toisten sanoista ja puheesta enemmän kuin moni tajuaa. Ihmispuheen lisäksi Arra kykenee ymmärtämään luontoa ja sen laulua.
Sanaton laulu palasi vitkaan. Pala palalta Arra ymmärsi mitä puro lauloi. Se oli iloinen laulu, se kertoi syvistä lähteistä vuorten alla, kiiltävistä kivistä, uurroksista ja mutkista ja suuresta, odottavasta merestä.
Arran henkilökohtainen tragedia on se, että häntä ei nähdä muutoin kuin silloin, kun häneltä vaaditaan jotain tai hänelle halutaan pahaa. Samaan aikaan pahuus on laajempaa, kun Arran kotikaupungissa Lagorassa alkavat levottomuudet, joiden vallitessa ei säästytä ihmishenkien menetyksiltä. Naapurivaltio Urundia on jatkuva uhka, jota vastaan heikko kuningas ei pysty asettumaan. Tilanteen kärjistyessä Arran salatut taidot nousevat arvoon arvaamattomaan.

Takkutukkainen ja sulkeutunut Arra ilmentää koskettavasti sen, miten jokainen tarvitsee rakkautta ja huomiota. Tarinassa kuvataan kauniisti tytön sisäistä maailmaa, joka on huomattavan paljon rikkaampi kuin mitä hänen perheensä ikinä osaisi kuvitella. Hyvän ja pahan vastakkainasettelu on niin vahva, että Arralle toivoo kaikkea parasta, ja kirjan sivut kääntyvät lopulta varsin rivakkaa tahtia, koska on pakko päästä perille tuon luonnonlapsen kohtalosta.

Arra on kiehtovaa kotimaista fantasiaa, johon oli ilo tutustua. Romaanin maailma on niin elävä, että se on helppo nähdä mielessä, ja nuoren tytön kasvutarina on kirjoitettu hyvin kauniisti. Ihastuneena huokaan ja suosittelen.

Kirjasta muualla: Kirjaretket, Kirjamielellä, Eniten minua kiinnostaa tie ja Booking it some more.

Kommentit

  1. Kiva kuulla, että kirja oli hyvä! Lainasin tämän sattumalta tänään kirjastosta ja nyt odotan innolla kirjan lukemista.

    VastaaPoista
  2. Pidin Marsista hyvin paljon ja aion lukea Arran ja Anachen. en lue paljon fantasiaa, mutta jonkin verran. Scifin parissa en viihdy. Arra vaikuttaa hyvälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aion lukea kirjailijan muutakin tuotantoa, koska Arra viehätti niin paljon. Maresiin täytyy ehdottomasti tutustua, sitä on paljon kehuttu.

      Poista
  3. Oi, kylläpä oli koskettava teksti! Arran tarina vei nyt mun sydämen täysin...

    Kiitos ihanasta arviostasi, minä ihan herkistyin sitä lukiessani <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii