Siirry pääsisältöön

Maria Turtschaninoff: Arra

"Koska kukaan ei koskaan puhunut Arralle, tämä ei myöskään oppinut vastaamaan. Mutta niinä tunteina, jotka hän vietti huovalla lieden edessä, kun koko hänen maailmansa koostui ympärillä liikkuvista jaloista ja yläpuolelta kuuluvista äänistä, hän oppi kuuntelemaan."
Maria Turtschaninoff: Arra
(Tammi 2010)
Alkuteos Arra. Legender från Lavora 2009
Suomentanut Marja Kyrö
256 sivua
Hiljattain Maria Turtschaninoff voitti Finlandia Junior -palkinnon teoksellaan Maresi: Punaisen luostarin kronikoita. Kun vielä kirjailija Salla Simukka haastoi lukemaan (ja kehumaan) kotimaisia nuortenkirjoja, päätin tutustua Turtschaninoffiin, ja kirjastosta tarttui mukaan vuonna 2010 suomeksi julkaistu Arra.

Teoksen päähenkilö on nuori tyttö, Arra, joka syntyy seitsemän lapsen sisareksi. Hänen syntymänsä ei anna aihetta juhlaan, sen sijaan äiti toivoo, ettei lapsi eläisi kovin kauan. Ruokaa lapsi saa hyvin vähän mutta pysyy silti elossa. Vielä ruokaa vähemmänkin hän saa huomiota läheisiltään.
Ihminen, jota ei nähdä, alkaa epäillä omaa olemassaoloaan. Pikkuhiljaa Arra alkoi tekeytyä mahdollisimman huomaamattomaksi. Hän piti niin vähän melua itsestään kuin vain voi, hän vetäytyi ja väisti, kulki pitkin seinänvierustoja pelkkänä varjona vain. Hän oli ei-kukaan, hänestä ei tarvinnut välittää, häneen ei tarvinnut pettyä. Häntä ei ollut.
Vasta aikojen kuluttua huomataan, että Arra ei puhu. Hänet leimataan "vialliseksi", ja puhumattomuus on hänen läheisilleen vain yksi syy lisää vihata ja hyljeksiä tyttöä.

Puheen sijaan Arra kuuntelee. Hän ymmärtää toisten sanoista ja puheesta enemmän kuin moni tajuaa. Ihmispuheen lisäksi Arra kykenee ymmärtämään luontoa ja sen laulua.
Sanaton laulu palasi vitkaan. Pala palalta Arra ymmärsi mitä puro lauloi. Se oli iloinen laulu, se kertoi syvistä lähteistä vuorten alla, kiiltävistä kivistä, uurroksista ja mutkista ja suuresta, odottavasta merestä.
Arran henkilökohtainen tragedia on se, että häntä ei nähdä muutoin kuin silloin, kun häneltä vaaditaan jotain tai hänelle halutaan pahaa. Samaan aikaan pahuus on laajempaa, kun Arran kotikaupungissa Lagorassa alkavat levottomuudet, joiden vallitessa ei säästytä ihmishenkien menetyksiltä. Naapurivaltio Urundia on jatkuva uhka, jota vastaan heikko kuningas ei pysty asettumaan. Tilanteen kärjistyessä Arran salatut taidot nousevat arvoon arvaamattomaan.

Takkutukkainen ja sulkeutunut Arra ilmentää koskettavasti sen, miten jokainen tarvitsee rakkautta ja huomiota. Tarinassa kuvataan kauniisti tytön sisäistä maailmaa, joka on huomattavan paljon rikkaampi kuin mitä hänen perheensä ikinä osaisi kuvitella. Hyvän ja pahan vastakkainasettelu on niin vahva, että Arralle toivoo kaikkea parasta, ja kirjan sivut kääntyvät lopulta varsin rivakkaa tahtia, koska on pakko päästä perille tuon luonnonlapsen kohtalosta.

Arra on kiehtovaa kotimaista fantasiaa, johon oli ilo tutustua. Romaanin maailma on niin elävä, että se on helppo nähdä mielessä, ja nuoren tytön kasvutarina on kirjoitettu hyvin kauniisti. Ihastuneena huokaan ja suosittelen.

Kirjasta muualla: Kirjaretket, Kirjamielellä, Eniten minua kiinnostaa tie ja Booking it some more.

Kommentit

  1. Kiva kuulla, että kirja oli hyvä! Lainasin tämän sattumalta tänään kirjastosta ja nyt odotan innolla kirjan lukemista.

    VastaaPoista
  2. Pidin Marsista hyvin paljon ja aion lukea Arran ja Anachen. en lue paljon fantasiaa, mutta jonkin verran. Scifin parissa en viihdy. Arra vaikuttaa hyvälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aion lukea kirjailijan muutakin tuotantoa, koska Arra viehätti niin paljon. Maresiin täytyy ehdottomasti tutustua, sitä on paljon kehuttu.

      Poista
  3. Oi, kylläpä oli koskettava teksti! Arran tarina vei nyt mun sydämen täysin...

    Kiitos ihanasta arviostasi, minä ihan herkistyin sitä lukiessani <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…