Siirry pääsisältöön

Maria Turtschaninoff: Arra

"Koska kukaan ei koskaan puhunut Arralle, tämä ei myöskään oppinut vastaamaan. Mutta niinä tunteina, jotka hän vietti huovalla lieden edessä, kun koko hänen maailmansa koostui ympärillä liikkuvista jaloista ja yläpuolelta kuuluvista äänistä, hän oppi kuuntelemaan."
Maria Turtschaninoff: Arra
(Tammi 2010)
Alkuteos Arra. Legender från Lavora 2009
Suomentanut Marja Kyrö
256 sivua
Hiljattain Maria Turtschaninoff voitti Finlandia Junior -palkinnon teoksellaan Maresi: Punaisen luostarin kronikoita. Kun vielä kirjailija Salla Simukka haastoi lukemaan (ja kehumaan) kotimaisia nuortenkirjoja, päätin tutustua Turtschaninoffiin, ja kirjastosta tarttui mukaan vuonna 2010 suomeksi julkaistu Arra.

Teoksen päähenkilö on nuori tyttö, Arra, joka syntyy seitsemän lapsen sisareksi. Hänen syntymänsä ei anna aihetta juhlaan, sen sijaan äiti toivoo, ettei lapsi eläisi kovin kauan. Ruokaa lapsi saa hyvin vähän mutta pysyy silti elossa. Vielä ruokaa vähemmänkin hän saa huomiota läheisiltään.
Ihminen, jota ei nähdä, alkaa epäillä omaa olemassaoloaan. Pikkuhiljaa Arra alkoi tekeytyä mahdollisimman huomaamattomaksi. Hän piti niin vähän melua itsestään kuin vain voi, hän vetäytyi ja väisti, kulki pitkin seinänvierustoja pelkkänä varjona vain. Hän oli ei-kukaan, hänestä ei tarvinnut välittää, häneen ei tarvinnut pettyä. Häntä ei ollut.
Vasta aikojen kuluttua huomataan, että Arra ei puhu. Hänet leimataan "vialliseksi", ja puhumattomuus on hänen läheisilleen vain yksi syy lisää vihata ja hyljeksiä tyttöä.

Puheen sijaan Arra kuuntelee. Hän ymmärtää toisten sanoista ja puheesta enemmän kuin moni tajuaa. Ihmispuheen lisäksi Arra kykenee ymmärtämään luontoa ja sen laulua.
Sanaton laulu palasi vitkaan. Pala palalta Arra ymmärsi mitä puro lauloi. Se oli iloinen laulu, se kertoi syvistä lähteistä vuorten alla, kiiltävistä kivistä, uurroksista ja mutkista ja suuresta, odottavasta merestä.
Arran henkilökohtainen tragedia on se, että häntä ei nähdä muutoin kuin silloin, kun häneltä vaaditaan jotain tai hänelle halutaan pahaa. Samaan aikaan pahuus on laajempaa, kun Arran kotikaupungissa Lagorassa alkavat levottomuudet, joiden vallitessa ei säästytä ihmishenkien menetyksiltä. Naapurivaltio Urundia on jatkuva uhka, jota vastaan heikko kuningas ei pysty asettumaan. Tilanteen kärjistyessä Arran salatut taidot nousevat arvoon arvaamattomaan.

Takkutukkainen ja sulkeutunut Arra ilmentää koskettavasti sen, miten jokainen tarvitsee rakkautta ja huomiota. Tarinassa kuvataan kauniisti tytön sisäistä maailmaa, joka on huomattavan paljon rikkaampi kuin mitä hänen perheensä ikinä osaisi kuvitella. Hyvän ja pahan vastakkainasettelu on niin vahva, että Arralle toivoo kaikkea parasta, ja kirjan sivut kääntyvät lopulta varsin rivakkaa tahtia, koska on pakko päästä perille tuon luonnonlapsen kohtalosta.

Arra on kiehtovaa kotimaista fantasiaa, johon oli ilo tutustua. Romaanin maailma on niin elävä, että se on helppo nähdä mielessä, ja nuoren tytön kasvutarina on kirjoitettu hyvin kauniisti. Ihastuneena huokaan ja suosittelen.

Kirjasta muualla: Kirjaretket, Kirjamielellä, Eniten minua kiinnostaa tie ja Booking it some more.

Kommentit

  1. Kiva kuulla, että kirja oli hyvä! Lainasin tämän sattumalta tänään kirjastosta ja nyt odotan innolla kirjan lukemista.

    VastaaPoista
  2. Pidin Marsista hyvin paljon ja aion lukea Arran ja Anachen. en lue paljon fantasiaa, mutta jonkin verran. Scifin parissa en viihdy. Arra vaikuttaa hyvälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aion lukea kirjailijan muutakin tuotantoa, koska Arra viehätti niin paljon. Maresiin täytyy ehdottomasti tutustua, sitä on paljon kehuttu.

      Poista
  3. Oi, kylläpä oli koskettava teksti! Arran tarina vei nyt mun sydämen täysin...

    Kiitos ihanasta arviostasi, minä ihan herkistyin sitä lukiessani <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…