Siirry pääsisältöön

Pirjo Hassinen: Jouluvaimo

"Vielä nyt, 22 vuotta äidin katoamisen jälkeen olisin osannut poimia hänelle sopivat miehet. Illan päätteeksi ne miehet olisi saattanut niputtaa luokkiin kuin parsaniput niillä kriteereillä, jotka vain äiti ja minä tiesimme."
Pirjo Hassinen: Jouluvaimo
(Otava 2002)
271 sivua
Jouluvaimon päähenkilö on Raakel Heimonen, asianajaja, joka elää Helsingissä tavallista työssäkäyvän ihmisen elämää. Sitten Raakeliin ottaa yhteyttä poliisi-Petteri, joka pakottaa Raakelin kohtaamaan lapsuuden unohdetut hetket.
Minä olen menossa vanhaan kotikaupunkiini, jossa käyn niin harvoin kuin mahdollista. Kohta tapaan miehen, joka määrää minut palaamaan menneisyyteen, johon en haluaisi palata. Sillä nyt se on kohdattava, parhaita paloja valikoimatta, sellaisenaan.
Raakelin ja hänen äitinsä suhde on ollut erikoinen, omalaatuinen. Äiti on etsinyt elämäänsä miehiä, satunnaisia ohikulkijoita, joiden kanssa viettää varastettuja hetkiä ennen paluuta aviomiehen ja tavallisen arjen luokse. Tytär vihitään salaisuuteen jo varhain, hän toimii äidin alibina hotellimatkoilla toisiin kaupunkeihin. Äiti kokee, että lapsi on hänen ystävänsä, jolle voi kertoa kaiken, ja tytär osaa katsoa miehiä tietyllä tavalla, hän osaa etsiä miehiä, "joilla olisi äidin mielestä kaunis nenä, siisti ja suudeltava suu, leuka joka herätti kaipauksen".

Sitten äiti katoaa. Tytär löytyy lentokentältä yksin ja ajanlasku alkaa alusta. On aika ennen äidin katoamista ja aika katoamisen jälkeen. Lähes symbioottinen äiti-tytär-suhde on yhtäkkiä rikkoutunut lähes väkivaltaisesti. Poliisi-Petteri onkin varma, että Raakelin äiti on joutunut henkirikoksen uhriksi, ja hän haluaa selvittää tapauksen. Hänen kanssaan Raakel matkaa tutuille teille ja kertoo vähitellen, mistä oikein on ollut kyse - tai jättää kertomatta. Hän matkaa lapsuuteensa, kun isä on kuin "pehmeä peruna, joka tilsitään kokonaan kastikkeen alle", äiti kaipaa muualle ja mummo paheksuu äitiä. Ja koko ajan taustalla on Temppeli, jonne kokoonnutaan seuraamaan kastetta, syntisten tunnustamisia ja hurmioituneita kaatumisia. Äidin raamatullinen nimi Rebekka saa kaksoismerkityksen kun äiti viettää kaksoiselämää, jota aviomies ei tunnista tai tunnusta.

Jouluvaimo on mystinen ja vaikuttava teos. Pirjo Hassinen kirjoittaa sujuvasti, painavin lausein, ja pitää lukijan otteessaan. Kaikkiin esille nouseviin kysymyksiin kirja ei vastaa, eikä sen pidäkään - tarina jättää sopivissa määrin miettimään ja kysymään. Hassiselle tuttuun tapaan lihallisuus on läsnä tässäkin romaanissa, ja tarinan jännitteessä on myös eroottinen vivahde, kun Raakel ja poliisi kiertävät toisiaan. Ja jatkuvasti läsnä on äiti, jonka ei koskaan pitänyt tytärtään jättää.

Tällä kirjalla osallistun Talven lukuhaasteeseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…