Siirry pääsisältöön

Pirjo Hassinen: Jouluvaimo

"Vielä nyt, 22 vuotta äidin katoamisen jälkeen olisin osannut poimia hänelle sopivat miehet. Illan päätteeksi ne miehet olisi saattanut niputtaa luokkiin kuin parsaniput niillä kriteereillä, jotka vain äiti ja minä tiesimme."
Pirjo Hassinen: Jouluvaimo
(Otava 2002)
271 sivua
Jouluvaimon päähenkilö on Raakel Heimonen, asianajaja, joka elää Helsingissä tavallista työssäkäyvän ihmisen elämää. Sitten Raakeliin ottaa yhteyttä poliisi-Petteri, joka pakottaa Raakelin kohtaamaan lapsuuden unohdetut hetket.
Minä olen menossa vanhaan kotikaupunkiini, jossa käyn niin harvoin kuin mahdollista. Kohta tapaan miehen, joka määrää minut palaamaan menneisyyteen, johon en haluaisi palata. Sillä nyt se on kohdattava, parhaita paloja valikoimatta, sellaisenaan.
Raakelin ja hänen äitinsä suhde on ollut erikoinen, omalaatuinen. Äiti on etsinyt elämäänsä miehiä, satunnaisia ohikulkijoita, joiden kanssa viettää varastettuja hetkiä ennen paluuta aviomiehen ja tavallisen arjen luokse. Tytär vihitään salaisuuteen jo varhain, hän toimii äidin alibina hotellimatkoilla toisiin kaupunkeihin. Äiti kokee, että lapsi on hänen ystävänsä, jolle voi kertoa kaiken, ja tytär osaa katsoa miehiä tietyllä tavalla, hän osaa etsiä miehiä, "joilla olisi äidin mielestä kaunis nenä, siisti ja suudeltava suu, leuka joka herätti kaipauksen".

Sitten äiti katoaa. Tytär löytyy lentokentältä yksin ja ajanlasku alkaa alusta. On aika ennen äidin katoamista ja aika katoamisen jälkeen. Lähes symbioottinen äiti-tytär-suhde on yhtäkkiä rikkoutunut lähes väkivaltaisesti. Poliisi-Petteri onkin varma, että Raakelin äiti on joutunut henkirikoksen uhriksi, ja hän haluaa selvittää tapauksen. Hänen kanssaan Raakel matkaa tutuille teille ja kertoo vähitellen, mistä oikein on ollut kyse - tai jättää kertomatta. Hän matkaa lapsuuteensa, kun isä on kuin "pehmeä peruna, joka tilsitään kokonaan kastikkeen alle", äiti kaipaa muualle ja mummo paheksuu äitiä. Ja koko ajan taustalla on Temppeli, jonne kokoonnutaan seuraamaan kastetta, syntisten tunnustamisia ja hurmioituneita kaatumisia. Äidin raamatullinen nimi Rebekka saa kaksoismerkityksen kun äiti viettää kaksoiselämää, jota aviomies ei tunnista tai tunnusta.

Jouluvaimo on mystinen ja vaikuttava teos. Pirjo Hassinen kirjoittaa sujuvasti, painavin lausein, ja pitää lukijan otteessaan. Kaikkiin esille nouseviin kysymyksiin kirja ei vastaa, eikä sen pidäkään - tarina jättää sopivissa määrin miettimään ja kysymään. Hassiselle tuttuun tapaan lihallisuus on läsnä tässäkin romaanissa, ja tarinan jännitteessä on myös eroottinen vivahde, kun Raakel ja poliisi kiertävät toisiaan. Ja jatkuvasti läsnä on äiti, jonka ei koskaan pitänyt tytärtään jättää.

Tällä kirjalla osallistun Talven lukuhaasteeseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok