Siirry pääsisältöön

Halldór Kiljan Laxness: Salka Valka

"Laihassa mullassa on maanpäällinen kasvillisuus heikkoa ja maanalainen vähäistä. Niin kuin nyt esimerkiksi Salka Valka. Oli ollut aika, jolloin hän oli seisonut puron yli johtavalla sillalla ja katsellut leikkiviä lapsia ja toivonut olevansa samanlainen kuin he ja pääsevänsä heidän joukkoonsa. Se oli ollut hänen suurin haaveensa. Mutta hän oli vain huorantytär ja he heittelivät häntä paskalla. Kun hän silloin ajatteli heitä, valtasi hänen mielensä viha, jota mikään ei tuntunut voivan lauhduttaa - vähäväkisen viha mahtavampiaan kohtaan."
Halldór Kiljan Laxness: Salka Valka
(WSOY 1985)
Islanninkielinen alkuteos Salka Valka 1931 ja -32
Suomentanut Jyrki Mäntylä
396 sivua
Halldór Kiljan Laxnessin Salka Valka on klassikkoromaani, joka sijoittuu Islannin Oseyriin, Axlarvuonon rannalle. Miljöönä on pieni kalastajakylä, jolla on tarjottavanaan lähinnä kurjuutta ja köyhyyttä, jos kohta jotkut kyläläiset ovat kurjuuden yläpuolelle päässeet. Tuohon kylään saapuu yksitoistavuotias Salka Valka äitinsä kanssa. Kaksikon oli tarkoitus suunnata lupauksia täynnä olevaan etelään, mutta matka katkeaa, kun rahat loppuvat. Äiti ja tytär löytävät kylästä yösijan ja jäävät sinne.

Salka Valkan lapsuus ei ole kaunis vaan karu kuin se onneton kylä, josta muodostuu hänen kotinsa. Tytön äitiä pidetään yleisesti huonona naisena, joka antautuu aviollisiin iloihin ennen avioliittoa. Kihlauksesta puhutaan, mutta siitä ei tule mitään, ja rapistuvan naisen rinnalla kohti aikuisuutta kasvaa tytär, joka herättää kiinnostusta vastakkaisessa sukupuolessa. Pelastusarmeijan huomasta äiti hakee lohtua ja  anteeksiantoa. Tytär puolestaan taistelee sitkeästi islantilaisessa tuulessa ja ponnistelee saavuttaakseen jotain parempaa.

Jotain parempaa Salka Valka lopulta saavuttaakin. Hänestä kasvaa itsenäinen ja sitkeä nuori nainen, joka luottaa vaistoihinsa. Hän on monella tapaa äitinsä vastakohta ja kuin pienen, sitkeän saarivaltion symboli.

Paitsi että romaani kertoo nuoresta tytöstä, kertoo se myös kokonaisesta kyläyhteisöstä. Aatteiden tuulet tuivertavat niin idästä kuin lännestä, eikä levottomuuksiltakaan vältytä. Kyläläiset kuvataan realistisesti puutteineen kaikkineen, ja kokonaisuudesta muodostuu elävä. Halldór Kiljan Laxness kuvaa kylää ympäristöineen ja ihmisineen kauniisti, yksityiskohtaisesti ja vivahteikkaasti.
Ei kukaan ymmärrä sydäntä - kaikkein vähiten nuo jyrkät tunturit, jotka hallitsevat tätä koleata, syvänvihreätä vuonoa ja sen kapeaa rantakaistaletta jumalten kaltaisina, kietoutuneina pilviin ja tanssiviin myrskyihin. Raa'at merituulet puhaltavat öisin kurjiin kalastajahökkeleihin, vähääkään välittämättä siitä, että siellä ehkä nukkuu joku herkkä sielu.
Halldór Kiljan Laxness palkittiin kirjallisuuden Nobelilla vuonna 1955.

Tästä islantilaiseepoksesta on kirjoitettu myös Hurjan Hassun Lukijan blogissa ja Kirjavinkeissä.

Salka Valkalla otan Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa ensimmäisen askeleeni Islantiin.

Kommentit

  1. Tämä oli tämän vuoden parhaimpia kirjoja mitä olen lukenut. Hienot luontokuvaukset ja koskettavat ihmiskuvaukset, suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kirja tosiaankin! Tämä kuuluu niihin tarinoihin, jotka kasvavat mielessä vielä kirjan kansien sulkeuduttua.

      Poista
  2. Oi, minulla on tämä hyllyssä! Miksen lukisi?!

    VastaaPoista
  3. Salka Valka on hieno kirja itsenäisestä nuoresta tytöstä ja naisesta. Minäkin suosittelen tätä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…