Vuosi on tulossa päätökseensä ja niin on minun osaltani myös tämä Vuosi kuvina -haaste, jonka aloitin viime tammikuussa. Tuntuu, kuin siitä olisi vain hetki. Silloin olin pienen vauvan äiti ja tuntui, että edessä on pitkä vuosi kotiäitinä. Nyt tuo vuosi on tullut päätökseensä nopeammin, kuin ikinä osasin arvata. Nyt olen ihanan taaperon äiti ja vietän viimeisiä päiviä kotiäitinä haikeana mutta kiitollisena siitä, että olen saanut mahdollisuuden viettää päivätyöstä vapaata perhearkea, joka on ollut välillä uuvuuttavaa mutta pääosin hyvin antoisaa.
Mutta sitten asiaan. Muutama päivä sitten takapihaltamme avautui tällainen näkymä:
Kuten kuvasta näkyy, meidän kulmillamme joulukuu ei ole ollut vain harmautta ja mustuutta, valoakin on näkynyt. Pientä lumipeitettä olen tervehtinyt ilolla.
Näitä joulukuun päiviä Pirjo Hassinen muuten kuvaa osuvasti romaanissaan Jouluvaimo:
Mutta sitten asiaan. Muutama päivä sitten takapihaltamme avautui tällainen näkymä:
Kuten kuvasta näkyy, meidän kulmillamme joulukuu ei ole ollut vain harmautta ja mustuutta, valoakin on näkynyt. Pientä lumipeitettä olen tervehtinyt ilolla.
Näitä joulukuun päiviä Pirjo Hassinen muuten kuvaa osuvasti romaanissaan Jouluvaimo:
Ja iltapäivä kuluisi verkalleen, kunnes jouluvalot alkaisivat erottua paremmin, ja tulisi sininen hetki, se lyhyt jakso valon ja pimeyden välissä, kun kaikki muut värit katoavat ja jää vain blue.
Ihania kuvia! Rauhallista joulua!♥
VastaaPoistaLevollista joulua Sinulle,Ellen! ❤️
PoistaValoisia, kauniita kuvia. Tänään on talvipäivänseisaus, joten valo alkaa hiljalleen lisääntyä Oulussakin. :) Hyvää joulunaikaa!
VastaaPoistaNiin, taas mennään kevättä kohti. :)
PoistaIhanaa joulua Sinulle!