Siirry pääsisältöön

Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi

"Nunna antoi miehen lähes kantaa itseään, tottelevaisesti ja hauraana, aivan kuin hänen luonnostaan voimakkaaseen ruumiiseensa olisi tarttunut se sama heikotuksen tunne joka oli jo vallannut hänen mielensä. Päästyään verannalle he pysähtyivät ja seisoivat hetken paikallaan toisiaan syleillen; papukaija raakkui pelästyneenä."
Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi
(Tammi 1999)
Keltainen kirjasto 313
Espanjankielinen alkuteos
El año del diluvio 1992
Suomentanut Tarja Härkönen
151 sivua
Kun päädyimme viettämään joulun Espanjassa, piti matkalukemiseksi valikoida jotain kohdemaahan liittyvää. Kirjastosta mukaan tarttui Eduardo Mendozan Tulvan vuosi, jonka luin matkan aikana ja josta pidin paljon.

Tarinan keskiössä on nuori nunna, sisar Consuelo. Hänet on nimitetty luostarinsa abbedissaksi ja hänen tavoitteenaan on rakennuttaa luostarin yhteyteen vanhainkoti. Hankkeeseen tarvitaan rahaa, ja sisar päätyy lähellä asuvan ja rikkaaksi tiedetyn maanomistajan, don Augusto Aixelàn, pakeille. 1950-luvun Kataloniassa asiat eivät etene suoraviivaisesti vaan sisar joutuu tekemään matkan maanomistajan luokse yhä uudelleen. Suuret tunteet rinnastuvat ulkona raivoavaan myrskyyn, kun mies ja nainen viimein kohtaavat.

Sitten tapahtumat saavat erikoisen käänteen. Kun sisar Consuelo on merkittävän päätöksen tehtyään menossa taas tapaamaan Aixelàa, hänet johdatetaankin vuorille hoitamaan tasavaltalaississiä. Hän kuulee Aixelàsta asioita, jotka muuttavat hänen suhtautumisensa mieheen täysin. Hengenvaaraan jouduttuaan sisar palaa luostariin ja rakentaa vuosien aikana merkittävän uran, joka vie hänet pois paikkakunnalta. Sinne hän palaa, kun on aika jättää työelämä ja asettua vanhainkotiin. Samalla hän palaa vierailemaan Aixelàn puutarhassa ja kuulee asioita, jotka vaikuttavat häneen suuresti.

Tulvan vuosi on tiivistunnelmainen ja pienestä koostaan huolimatta suuri romaani. Se kuvaa hienolla tavalla espanjalaista elämänmenoa ja niin uskonnollista kuin poliittista ilmapiiriä, mutta erityisesti se kuvaa ihmisiä ja heidän suhteitaan. Eduardo Mendoza on kirjoittanut kertomuksen, joka on intensiivinen ja kaunis. Hän onnistuu välttämään pateettisuuden ja kliseet siellä, missä niiden vaara on suuri, ja tarjoaa lukijalle melankolisen tarinan, joka sykähdyttää ja onnistuu yllättämäänkin.

Tulvan vuoden ovat lukeneet myös Suketus, Lissu ja Nanna.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…