Siirry pääsisältöön

Anna Jansson: Haudankaivaja

"Rikostarkastaja Maria Wern kuuli omakotitalon palosta Roman kirkon itäpuolella varhain perjantaiaamuna mennessään poliisitalon vastaanoton ohi. Aamu-uutiset olivat jääneet kuuntelematta. Hän oli päättänyt olla avaamatta radiota. Hiljaisuus tuntui tarpeelliselta, sillä hän oli ollut kuukausia tunnekuohun armoilla sen jälkeen, kun hänen rakasta Periään oli ammuttu virkatehtävissä."
Anna Jansson: Haudankaivaja
(Gummerus 2009)
Alkuteos Först när givaren är död
Suomentaja Arja Gothóni
Äänikirjan kesto 12h 40min.
Lukija Kaija Kärkinen
Haudankaivaja sijoittuu idylliselle Gotlannin saarelle. Roma-nimisessä kylässä asuu Frida Norrby, jota pidetään vanhuudenhöperönä. Öisin nainen kaivaa jotain pihamaallaan ja suree kuollutta miestään, josta on paljastunut jotain odottamatonta.
Minä tulen pian luoksesi, ystävä hyvä, hän tapasi sanoa. Ja samalla hän pelkäsi sitä toista Helgeä, jonka hän oli vaistonnut tämän kuoleman jälkeen. Ihan niin kuin Hitchcokin elokuvassa, jossa oli ne kaksoset. Paha kaksonen ja hyvä kaksonen, joita oli mahdoton erottaa toisistaan, ellei tiennyt tuntomerkkiä. Ehkä asia oli niin monimutkainen, että Helge oli sekä paha että hyvä, hän ajatteli lopulta.
Eräänä yönä Fridan talo tuhopoltetaan maan tasalle ja naisen uskotaan kuolleen tulipalossa. Maria Wern ryhtyy tutkimaan asiaa, ja pian pienessä pitäjässä alkaa tapahtua muutakin outoa: ruumiilta ei vältytä ja Roman kylän valtaa pelko.

Dekkariin sisältyy monenlaisia tarinoita. Klassiseen tapaan päähenkilöllä on paineita paitsi murhien selvittelemisen vuoksi, myös yksityiselämässään. Rakastettu Per makaa sairaalassa eikä halua tavata Mariaa. Maria kuitenkin jää henkilönä melko etäiseksi, kun etualalle asettuvat monet kylän kiinnostavat asukit. Heistä suosikikseni nousi Frida Norrby, jonka viisaan utelias suhtautuminen elämään viehätti. Jotain hänestä kertoo ystävyys nuorukaisen kanssa, johon moni muu suhtautuisi varmasti vieroksuen.

Haudankaivajassa nousee esille useita teemoja. Mukana on niin ikääntymisen ja vanhustenhoidon surkean tilan tematiikkaa kuin rakkautta ja rakkaudettomuutta. Teos on runsas mutta kuuntelukokemuksena toimiva ja viihdyttävä rikosromaani idyllisestä Gotlannista.

Tämän dekkarin on lukenut myös Villis. Äänikirjan ovat kuunnelleet MarikaOksa ja Anu.

Tämä Maria Wern -dekkari on ensimmäinen suoritukseni Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen.

Kommentit

  1. Maria Wern -sarjan ääniversiot ovat mainiota kuunneltavaa. Sain juuri loppuun Haudan takaa -äänikirjan, ja tykkäsin siitä kuten tästäkin. Lukija vaihtui Pinja Flinkiin, mutta hän on hyvä lukija. Voi kun kustantaja tekisi koko sarjasta ääniversiot. Nyt ilmeisesti äänikirjoina on vaan näitä uusimpia kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin kuunnella tuo Haudan takaa, jos se jostain eteen sattuu.

      Poista
  2. Olen lukenut kaikki Maria Wern-sarjan kirjat. Maria on mainio päähenkilö ja joutuukin usein kiperiin tilanteisiin. Olen katsonut myös tv-sarjan, mutta en oikein löydä kirjojen Mariasta ja näyttelijästä samaa. Sarja on kyllä tehty aika pitkälti kirjojen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria jäi tässä kirjassa aika etäiseksi, mutta pitäisi varmaan tutustua häneen paremmin sarjan muiden osien avulla. Tv-sarjaa en ole katsonut, nyt tosin sekin kiinnostaa.

      Poista
  3. Minä ehdin vähän kyllästyä yhteiskunnallisten epäkohtien toistamiseen, mutta ei tämä mikään huono dekkari ollut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika alleviivatusti niitä toki tuodaan esille, mutta minä en huomannut kyllästyä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…