Siirry pääsisältöön

Elina Halttunen: Syysvieraita

"Aili arveli, että tämä tulisi olemaan viimeinen kesä (miksi tuo ajatus tunki hänen päähänsä aina keskellä keväistä kirkkautta eikä marraskuussa, sitä hänen oli vaikea käsittää). Hänellä oli kiire, että ehtisi saada kaiken valmiiksi. Toki hän tiesi, ettei elämä tulisi koskaan valmiiksi, aina jäi jotain kesken, mutta ainakin hän saattaisi loppuun sen, ettei ollut kertonut totuutta kenellekään."
Elina Halttunen: Syysvieraita
(Teos 2012)
288 sivua
Elina Halttusen Syysvieraita on kertomus eräästä suvusta ja siihen liittyvistä suurista salaisuuksista. Kaiken keskiössä on iäkäs Aili, joka ei virallisesti Falkin sukuun kuulu mutta on ollut siihen kytköksissä monin tavoin. Alkuun perheen tyttären Helenin ystävättärenä, sitten perheen pojan tyttöystävänä ja viimein - ja pisimpään - perheen isän, patriarkka Oskarin rakastajattarena.

Tarinan nykyajassa Oskari on kuollut ja hänen poikansa Julius on aikoja sitten muuttanut ulkomaille. Helenin kanssa välit ovat katkenneet jo 1940-luvulla, kun Ailin ja Helenin isän suhde alkoi, mutta Helenin tytär Maria on tiiviisti tekemisissä Ailin kanssa. Aili kokee, että on tullut aika tehdä jonkinlainen tilinpäätös elämän kanssa, sillä "vanhoilla synneillä on pitkät varjot", kuten hän Marian tyttärelle Emmalle toteaa.

Halttusen kirjan haaste on runsaus. Kertomuksen henkilögalleria on kovin laaja, ja välillä koin vaikeaksi pysyä perillä siitä, kuka kukin on, vaikka luin kirjan tiiviissä tahdissa kolmen päivän aikana. Myös ajallisia siirtymiä oli vaikea välillä hahmottaa. Minun makuuni tarinassa on liian paljon dramaattisia käänteitä, enkä usko, että joidenkin sivujuonteiden karsiminen olisi tehnyt romaanille pahaa.

Silti Syysvieraita on aivan kelpo lukuromaani. Elina Halttunen kirjoittaa kauniisti ja luo romaaninsa henkilöihin kiinnostavia ulottuvuuksia ja rikkonaisuutta, joka tekee heistä inhimillisiä.
Tuon kammottavan yön jälkeen Emma oppi olemaan varpaillaan, kuulolla ja valmiina reagoimaan kaikkiin muutoksiin, jotka pientä perhettä kohtaisivat, äitiä ja häntä. Mistään ei voinut olla varma, uusi pommi saattoi pudota koska tahansa ja räjäyttää kaiken kappaleiksi. Kauheinta oli ajatella, että kuka tahansa voi lähteä ja jättää, kun enää ei huvittanut.
Tästä kirjasta tulee taas yksi suoritus Talven lukuhaasteeseen.

Elina Halttusen romaanista on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Kirjavinkit, Sinisen linnan kirjasto, Kirsin kirjanurkka, Kirjakuu ja Sonjan lukuhetket.

Kommentit

  1. kirjasta on blogattu myös Kirjasähkökäyrässä ja pidin kirjasta ja sen huumorista :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…