Siirry pääsisältöön

Elina Halttunen: Syysvieraita

"Aili arveli, että tämä tulisi olemaan viimeinen kesä (miksi tuo ajatus tunki hänen päähänsä aina keskellä keväistä kirkkautta eikä marraskuussa, sitä hänen oli vaikea käsittää). Hänellä oli kiire, että ehtisi saada kaiken valmiiksi. Toki hän tiesi, ettei elämä tulisi koskaan valmiiksi, aina jäi jotain kesken, mutta ainakin hän saattaisi loppuun sen, ettei ollut kertonut totuutta kenellekään."
Elina Halttunen: Syysvieraita
(Teos 2012)
288 sivua
Elina Halttusen Syysvieraita on kertomus eräästä suvusta ja siihen liittyvistä suurista salaisuuksista. Kaiken keskiössä on iäkäs Aili, joka ei virallisesti Falkin sukuun kuulu mutta on ollut siihen kytköksissä monin tavoin. Alkuun perheen tyttären Helenin ystävättärenä, sitten perheen pojan tyttöystävänä ja viimein - ja pisimpään - perheen isän, patriarkka Oskarin rakastajattarena.

Tarinan nykyajassa Oskari on kuollut ja hänen poikansa Julius on aikoja sitten muuttanut ulkomaille. Helenin kanssa välit ovat katkenneet jo 1940-luvulla, kun Ailin ja Helenin isän suhde alkoi, mutta Helenin tytär Maria on tiiviisti tekemisissä Ailin kanssa. Aili kokee, että on tullut aika tehdä jonkinlainen tilinpäätös elämän kanssa, sillä "vanhoilla synneillä on pitkät varjot", kuten hän Marian tyttärelle Emmalle toteaa.

Halttusen kirjan haaste on runsaus. Kertomuksen henkilögalleria on kovin laaja, ja välillä koin vaikeaksi pysyä perillä siitä, kuka kukin on, vaikka luin kirjan tiiviissä tahdissa kolmen päivän aikana. Myös ajallisia siirtymiä oli vaikea välillä hahmottaa. Minun makuuni tarinassa on liian paljon dramaattisia käänteitä, enkä usko, että joidenkin sivujuonteiden karsiminen olisi tehnyt romaanille pahaa.

Silti Syysvieraita on aivan kelpo lukuromaani. Elina Halttunen kirjoittaa kauniisti ja luo romaaninsa henkilöihin kiinnostavia ulottuvuuksia ja rikkonaisuutta, joka tekee heistä inhimillisiä.
Tuon kammottavan yön jälkeen Emma oppi olemaan varpaillaan, kuulolla ja valmiina reagoimaan kaikkiin muutoksiin, jotka pientä perhettä kohtaisivat, äitiä ja häntä. Mistään ei voinut olla varma, uusi pommi saattoi pudota koska tahansa ja räjäyttää kaiken kappaleiksi. Kauheinta oli ajatella, että kuka tahansa voi lähteä ja jättää, kun enää ei huvittanut.
Tästä kirjasta tulee taas yksi suoritus Talven lukuhaasteeseen.

Elina Halttusen romaanista on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Kirjavinkit, Sinisen linnan kirjasto, Kirsin kirjanurkka, Kirjakuu ja Sonjan lukuhetket.

Kommentit

  1. kirjasta on blogattu myös Kirjasähkökäyrässä ja pidin kirjasta ja sen huumorista :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…