Siirry pääsisältöön

Leena Krohn: Tainaron (+ ilmaista luettavaa)

"Ei Tainaron ole paikka, niin kuin ehkä luulet. Se on tapahtuma, jota kukaan ei mittaa."
Leena Krohn: Tainaron
(Teos 1985)
121 sivua (e-kirja)
Leena Krohnin Tainaron on niitä kirjoja, jotka ovat pitkään roikkuneet lukulistallani. Kun Elisa Kirjan kampanjassa oli mahdollisuus valita ilmaiseksi luettavaa fantasia-/scifi-valikoimasta, päädyin Tainaroniin. Tämän saman kampanjan myötä myös blogini lukijat voivat käydä ilmaiseksi lataamassa itselleen luettavaksi Shimo Suntilan kirjan Sata kummaa kertomusta täältä. Kirjan saa ladattua maksutta antamalla maksuvaiheessa koodin KUMMAAETU. Kannattaa toimia pian, sillä etu on voimassa 12.10. saakka!

Mutta sitten tähän Krohnin läpimurtoteokseen. Kirja muodostuu kirjeistä, joita teoksen kokija kirjoittaa jollekin, jolta hän ei koskaan kuitenkaan saa vastausta. Kirjoittaja on muuttanut Tainaroniin syistä, joita hän ei itsekään enää muista. Uudessa kaupungissa hän kokee olevansa muukalainen, ulkopuolinen, joka koko ajan näkee jotain uutta, hämmästelemisen ja ihmettelemisen arvoista.
En usko, että missään olen nähnyt samalla kertaa niin monta aikakautta ja niin monta jumalaa kuin Tainaronissa. Mistä muualta kuin Tainaronista silmä tavoittaa yhdellä katseen kantamalla katedraalien katoavat huiput, minareettien kupolien sulan kullan ja doorilaisen temppelin puhtaat kapiteelit? Täällä ne kohoavat rinnakkain ja silti vertautumatta, yksin jokainen.
Tainaron on erikoinen, kummallinen paikka. Siellä elävät olennot ovat hyönteisiä, joukossa hyvin tavallisia ja hyvin erikoisia ja kaikkea siltä väliltä. He asuvat erikoisella tavalla, monet kantavat yksiötään mukanaan kaikkialle. Tainaronia tuntuu leimaavan erityisesti jatkuva muutos, joka ulottuu itse kaupungin lisäksi myös sen asukkaisiin ja jota kirjeiden kirjoittajan on vaikea ymmärtää. Muutos ja muuttuminen onkin teoksen merkittävä teema. Kysymys, jota itse jäin kirjaa lukiessani pohtimaan, koskee toisen tuntemista ja määrittelemistä.
Sillä olihan nyt selvää, että vaikka olin elänyt hänen rinnallaan alusta loppuun en ainoastaan yhden elämän vaan kaksi tai kolme, en vielä sittenkään olisi oppinut tuntemaan häntä. Hänen ääriviivansa, jotka itse kerran olin piirtänyt hänen ympärilleen, jotta voisin näyttää ja nimetä hänet, olivat nyt haihtuneet.
Tainaron on hämmentävä ja kaunis kirja. Hiljattain luin teoksen Kissani Jugoslavia, jonka kohdalla jouduin toteamaan, että en voi sanoa kaikkea ymmärtäneeni - tämän kirjan kohdalla käy samoin. Mutta teoksen kaunis kieli ja alakuloinen tunnelma vetosivat minuun niin, että kirja asettuu tärkeiden lukemieni tarinoiden joukkoon ja myös joukkoon niitä kirjoja, joiden äärelle voin jonain päivänä palata. Varmasti pitäisikin, sillä luulen että tämän kirjan kohdalla ymmärtää jokaisella lukukerralla hieman lisää.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Zephyr, Sara, Morre, Niina ja Linnea.

Kommentit

  1. Hämmentävä ja kaunis tämä ehdottomasti on! Hauska vertaus Kissani Jugoslaviaan, jossa siinäkin on paljon sellaista jota ei ainakaan heti hahmota, mutta Tainaron on toki sitä(kin) parempi. Minäkin uskon, että Tainaron kestää monta lukukertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli vaikea olla vertaamatta, kun juuri luin Kissani Jugoslavian ja sen(kin) kohdalla jouduin hämmennyksen valtaan. :) Mutta on totta, että Tainaron on erityisen hyvä kirja ja varmasti kestää useita lukukertoja - tai suorastaan vaatii!

      Poista
  2. Luin Tainaronin joskus hyvin nuorena ja olin häikäistynyt. Mitenköhän kävisi, jos ottaisi uusiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häikäistyisitköhän lisää? Minusta tuntuu, että kirja avautuisi vielä paremmin, jos sen lukisi uudelleen.

      Poista
  3. Tainaron on minulle todella rakas kirja. Upeaa, että meillä Suomessa on kirjoitettu juuri tämä kirja. Mukavaa, että pidit siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, että tämä kirja on piileskellyt minulta niin kauan. Luulen, että kirjan arvo vain kasvaa ajatuksissa, kun sen lukemisesta on kulunut hieman aikaa.

      Poista
  4. Tainaronissa on taikaa, niin kuin Krohnissakin... Pitäisi vilkaista tuota Elisan e-kirjatarjontaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todella on, taikaa Tainaronissa. E-kirjat ovat osoittautuneet hyväksi tässä elämänvaiheessa, kun en voi illalla pitää makuuhuoneessa valoja, koska vauva nukkuu samassa tilassa. E-kirjaa voin kuitenkin lukea. :)

      Poista
  5. Minulla odottelee tämä kirjapinosa, ehtisinköhän sukeltaa Tainaronin maailmaan jo ensi viikolla. Kuulostaa kyllä hienolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehdit kirjaan tarttumaan ja toivottavasti pidät. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok