"Hän ei mahtanut mitään sille, että tunsi pahan ympärillään - saman tunteen kuin Algeriassa kohta kuusikymmentä vuotta sitten. Isä Daniel puristi huomaamattaan rinnallaan riippuvan krusifiksin kouraansa, kun ajatukset palasivat hetkeen, jolloin hän oli ymmärtänyt, nähnyt omin silmin, että paha pystyi ruumiillistumaan."
Taavi Soininvaaran Toinen peto -dekkarin Miki-versio päätyi luettavakseni, kun satuin voittamaan Kirjasfäärin arvonnan - kiitos vielä kerran, Taika! Olipa mukavaa, kun voitin, sillä muuten tuskin olisin tullut tähän Arto Ratamo -sarjan yhdeksänteen osaan tarttuneeksi. Aiempia osia en ole lukenut, mutta se ei haitannut lainkaan vaan sain kulkea tämän vetävän dekkarin kyydissä hyvillä mielin.
Toinen peto -kirjassa rikoksia ratkoo Supon Arto Ratamo, joka on juuri palannut töihin pitkältä sairauslomalta. Hän joutuu ensi töikseen selvittämään puolalaisfyysikon outoa surmaa, ja samalla ajattelun aihetta antavat niin työpaikalla tapahtuneet henkilöstömuutokset kuin yksityiselämän koukerot.
Pian Ratamo on tiukasti kiinni rikostutkinnassa, joka saa yhä kiemuraisempia piirteitä. Käy ilmi, että eräs John Jarvi on piileskellyt Suomessa vuosia, ja häntä syytetään oman vaimonsa tappamisesta. Tuula Oravisto puolestaan taistelee sekä mielenterveytensä että poikansa tapaamisten puolesta ja joutuu pelkäämään. Vielä kun mukaan kuvioon astelevat toimittaja Essi Kokko, Iranista paennut Neda Navabi ja kirkonmies, maanaja isä Daniel, on tärkeiden henkilöiden galleria melkoisen laaja. Kirjan alun henkilöluettelo auttaa palauttamaan mieleen, kuka on kukin, mutta lopulta en tarvinnut listaa juuri lainkaan: sen verran hyvin Soininvaara teoksensa ihmiset lukijan mieleen piirtää.
Myös rikosten vyyhti on melkoinen. Paitsi että Ratamo joutuu selvittämään henkirikosta, päädytään kirjassa käsittelemään myös ihmiskauppaa, ydinasekysymystä, salaisia vankilentoja, terrorismia ja valtioiden välisiä suhteita. Eikä siinä vielä kaikki, sillä poliisikaan ei selviä tapahtumista aivan puhtain paperein. Suomesta rynnätään Iso-Britannian kautta Turkkiin, mutta pääasiassa tapahtumat sijoittuvat Suomeen.
Vaikka materiaalia kirjassa on paljon, pysyy kokonaisuus kuitenkin hyvin koossa, eikä juonen seuraaminen vaadi suuria ponnistuksia. Enemmän ponnistuksia vaati lopulta se, että kirjan malttoi välillä laskea käsistään tarinan kierrosten kasvaessa. Ehkä vauhtia on välillä hieman liikaakin, jos kriittiseksi heittäytyy: kaikkia käänteitä ei voi kovin uskottavina pitää. Mutta kunnon actionia kaipaavalle lukijalle kirjaa voi oikein hyvin suositella.
Myös Norkku ja Alien ovat tämän dekkarin lukeneet.
 |
| Taavi Soininvaara: Toinen peto (Otava 2014, julkaistu ensimmäisen kerran 2013) Miki-laitoksen ensimmäinen painos 733 sivua |
Toinen peto -kirjassa rikoksia ratkoo Supon Arto Ratamo, joka on juuri palannut töihin pitkältä sairauslomalta. Hän joutuu ensi töikseen selvittämään puolalaisfyysikon outoa surmaa, ja samalla ajattelun aihetta antavat niin työpaikalla tapahtuneet henkilöstömuutokset kuin yksityiselämän koukerot.
Pian Ratamo on tiukasti kiinni rikostutkinnassa, joka saa yhä kiemuraisempia piirteitä. Käy ilmi, että eräs John Jarvi on piileskellyt Suomessa vuosia, ja häntä syytetään oman vaimonsa tappamisesta. Tuula Oravisto puolestaan taistelee sekä mielenterveytensä että poikansa tapaamisten puolesta ja joutuu pelkäämään. Vielä kun mukaan kuvioon astelevat toimittaja Essi Kokko, Iranista paennut Neda Navabi ja kirkonmies, maanaja isä Daniel, on tärkeiden henkilöiden galleria melkoisen laaja. Kirjan alun henkilöluettelo auttaa palauttamaan mieleen, kuka on kukin, mutta lopulta en tarvinnut listaa juuri lainkaan: sen verran hyvin Soininvaara teoksensa ihmiset lukijan mieleen piirtää.
Myös rikosten vyyhti on melkoinen. Paitsi että Ratamo joutuu selvittämään henkirikosta, päädytään kirjassa käsittelemään myös ihmiskauppaa, ydinasekysymystä, salaisia vankilentoja, terrorismia ja valtioiden välisiä suhteita. Eikä siinä vielä kaikki, sillä poliisikaan ei selviä tapahtumista aivan puhtain paperein. Suomesta rynnätään Iso-Britannian kautta Turkkiin, mutta pääasiassa tapahtumat sijoittuvat Suomeen.
Vaikka materiaalia kirjassa on paljon, pysyy kokonaisuus kuitenkin hyvin koossa, eikä juonen seuraaminen vaadi suuria ponnistuksia. Enemmän ponnistuksia vaati lopulta se, että kirjan malttoi välillä laskea käsistään tarinan kierrosten kasvaessa. Ehkä vauhtia on välillä hieman liikaakin, jos kriittiseksi heittäytyy: kaikkia käänteitä ei voi kovin uskottavina pitää. Mutta kunnon actionia kaipaavalle lukijalle kirjaa voi oikein hyvin suositella.
Myös Norkku ja Alien ovat tämän dekkarin lukeneet.
lel fegit
VastaaPoista