Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa

"Olin kauan väärässä paikassa kaikkialla muualla paitsi sinun vierelläsi. Olit minulle se kohta, jossa aika muuttui paikaksi."

Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa
(Gummerus 2014)
288 sivua

Kohta kaikki alkaa -romaanin minäkertoja Kirsi on elänyt vuosia salasuhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Oma avioliitto Nallen kanssa on ajautunut karille, ja Kirsi on jäänyt odottamaan, että saisi rakastamansa miehen kokonaan omakseen. Kun hän saa huomata odottaneensa ja luottaneensa turhaan, hän ajaa merenrantakaupunkiin etsimään eheytymistä ja toipumaan. Kämmenen haava on kuin rikkoutunut sydän.

Siteen alla sykähtelee. Ehkä pitelenkin sydäntäni kämmenellä. Oliko jollakulla sellainen runo? Pidän sydäntä kämmenellä, se on arka, se on täytynyt piilottaa.

Kirjan kauniita ilmauksia oli
merkittävä muistiin tarralapuin.

Villa Maariassa Kirsi pohtii niin omaa elämäänsä kuin osaansa sukunsa ketjussa. Keski-iässä hän on yllättäen joutunut tilanteeseen, jossa tulevaisuus on suuri kysymysmerkki ja jossa on pakko kohdata itsensä tietääkseen, mihin suunnata.

Minun on pysyttävä liikkeessä. Ehkä olen jonakin päivänä kävellyt tästä hetkestä pois, ja kun käännyn katsomaan taakseni, näen, kuinka pitkälle olen jo päässyt, kuinka kauas olen tullut, ja kuinka kaukana olen, eikä mikään enää satuta.

Takaumien ja pohdintojen myötä lukijallekin vähitellen selviää, mitä on tapahtunut. Kirjaan rakentuu hyvin jännitettä, ja lukijana haluaa tietää, mistä Kirsi oikein on tulossa. Ja vaikka matka merenrantakaupunkiin on toipumismatka, ei kirja ole vain surullinen vaan siitä on löydettävissä kaunista lohdullisuutta.

Kohta kaikki alkaa -teoksessa puhutaan monenlaisista rakkauksista. Millainen on Kirsin äidin ja isän avioliitto? Millainen oli Kirsin oma, kariutunut avioliitto? Millaista on rakkaus, joka ei saa tulla ilmi?

Nyt haluan paljastaa kaiken, puhua jokaiselle, joka jaksaa kuunnella. Olen väsynyt salailuun, siihen, että olen joka suuntaan vain puolikas.

Kirjan viipyilevässä tunnelmassa on jotain samaa kuin Katja Kaukosen hienossa Kohinassa. Kuitenkin asetelma on monella tapaa erilainen: esimerkiksi Kirsi ei ole niin yksin kuin Kohinan Alvar, eikä hän sure lapsuuttaan vaan menetettyä rakkauttaan. Kohinasta pitäneelle tätä romaania voi hyvin suositella, sillä minä näen kirjat toistensa kauniina sukulaisina.

Kohta kaikki alkaa on kuin lempeä kesäilta, kun ei vielä ole liian myöhäistä. Lyyrisen kaunis ja kiehtova teos ei anna kiirehtiä vaan pyytää viipymään vierellään. Pullinen kirjoittaa niin kauniisti, niin painavin lausein, että tekstin äärelle on pakko pysähtyä. Tarina huokaa ja saa huokaamaan, ja kirjan viimeisen sivun käännyttyä huomaan olevani pahoillani siitä, että kertomus loppui. Kohta kaikki alkaa on hyvin viimeistelty ja vahva esikoisteos, jonka kirjoittajan toivon tarjoavan tulevaisuudessa lukijoilleen uutta ihasteltavaa.

Minä nyökkään ja jatkan kohti toria, ja vieläkin kauemmas, pitkin katua, joka viettää kohti rantaa. Laitimmaisten talojen ja merenrannan välissä on leveä kaistale maata, jolla ei kai ole muuta tarkoitusta kuin pitää aallot loitolla. Kaupungin reunalla puutalot näyttävät nojaavan toisiinsa kuin hakien turvaa tuulelta, joka pääsee puhaltamaan kaukaa.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!