Siirry pääsisältöön

Kirjoja, kirjoja (Kirjakuva päivässä -haaste)

Kirjakuva päivässä -haasteessa on ollut taas mukavia kuvaustehtäviä. Perjantaina 22.8. kuvattiin Kirja ja sopiva asuste, ja tätä tehtävää mietin pitkään. Viimein kuvaan valikoitui Tanja Kaarlelan romaani Menneen talven lumi, joka on niin nimeltään kuin tunnelmaltaan talvinen. Kirjaa lukiessa olisi hyvä pujottaa ylle kirjan alla oleva neulottu, lämmin tuubihuivi.
Kirjasarjaan kuvasin muutaa vuosi sitten suureen suosioon nousseen Twilight-sarjan, jonka tulin hankkineeksi kokonaisuudessaan kirjahyllyyni.

22. Kirja ja sopiva asuste (ylhäällä vasemmalla).
23. Kirjasarja (ylhäällä oikealla).
24. Paksuin kirjasi (alhaalla vasemmalla).
25. Upea kansikuva (alhaalla oikealla).
Sunnuntaina tehtävänä oli kuvata Paksuin kirjasi, joka minulla on Tolstoin klassikko Anna Karenina. Kirjan paksuus saattoi vaikuttaa siihen, että tulin tarttuneeksi tuohon hienoon klassikkoon vasta viime kuussa. Upea kansikuva -tehtävää mietin myös pitkään, mutta päädyin lopulta Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittuun romaaniin Jää, joka oli todella upea lukuelämys ja jonka kansi sopii kirjaan mielestäni erittäin hyvin. Kansikuvan on suunnitellut Helena Kajander.  
26. Kirjoja, joka paikassa!
Tämän päivän tehtävä, Kirjoja, joka paikassa!, oli helppo. Kirjoja kun tosiaan on kotonamme joka paikassa. Välillä teen päätöksiä olla hankkimatta enää yhtään kirjaa, mutta kummallisella tavalla päätökseni tuppaavat unohtumaan milloin minkäkin "hyvän" syyn varjolla.

Tunnisteet:

Kommentit

  1. MarikaOksa26. elokuuta 2014 klo 19.47

    Tuo sinun asustekuvasi on hieno. :) Siinä on ihanan rauhallinen, talvinen tunnelma ja upeat sinisen sävyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna26. elokuuta 2014 klo 19.54

      Kiitos! :) Ihana talvinen tunnelma on tuossa kuvan kirjassakin.

      Poista
  2. Villis / Villasukka kirjahyllyssä28. elokuuta 2014 klo 15.13

    Anna Karenina on myös minulla paksuin kirja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna28. elokuuta 2014 klo 15.36

      Mittasin paksuutta sivumäärällä, en viivoittimella, ja AK vei voiton. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...
8 kommenttia
Lue lisää

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...
3 kommenttia
Lue lisää

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...
4 kommenttia
Lue lisää