Siirry pääsisältöön

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki.

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki
Karisto 1999
kansi Pirita Syrjänen
199 sivua

Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti.

Sinkkuleikki on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paikkansa kirjahyllystäni. Kun kuulin, että romaani saa jatkoa, päätin tarttua kirjaan vuosia myöhemmin uudelleen ja selvittää, vieläkö sen lumo on tallella.

Päähenkilö ja minäkertoja on Päivi Heikkinen-Huotari elää elämää, jossa on periaatteessa kaikki hyvin. Hän on edennyt kaikessa säällisen järjestyksen mukaan, hän on opiskellut, hankkinut työpaikan, mennyt naimisiin ja ostanut oman kodin puolisonsa Villen kanssa. Ville on mukava ja elämää sulostuttaa kissa nimeltä Eskelinen. Päivi ja Ville ovat kunniallisuuden kulmakivi, kun ympärillä ihmiset riitelevät ja eroavat. Eihän Villen kanssa edes tarvitse riidellä.

Mutta eräänä päivänä Päivi huomaa kaipaavansa jotain muuta kuin vakaata arkea urallaan nousukiidossa olevan miehen kanssa. Hän tajuaa kaipaavansa vapautta, ja Ville – mukava kun on – suostuu siihen, että vaimo muuttaa muualle. Onneksi Martta-tädin asunto on hetken aikaa vapaana, joten sinne on helppoa mennä maistamaan vapauden makua. Siitä alkaa uusi elämänvaihe, joka saa pään pyörälle paitsi Päiviltä myös monilta hänen lähellään. Eikä Päivi tietenkään voi aavistaa, mihin hänen päätöksensä lopulta johtaa.

Sinkkuleikki on kestänyt aikaa hyvin ja se on yhä edelleen vetävä ja sujuvasti etenevä romaani, joka sukeltaa taidolla kolmekymppisen naisen pään sisään. Päivi on hahmo, joka toisaalta saa sympatiaa puolelleen ja toisaalta ärsyttää, mutta pidänkin juuri siitä, että hän ei ole henkilönä lattea. Hänen edesottamuksensa ovat vauhdikkaita ja samaan aikaan hänen kriisiään sanoitetaan sillä tavoin, että se saa lukijassa aikaan mielenliikahduksia. 

Kuten alkupuolella totesin, halusin selvittää, josko romaanin lumo on yhä tallella. Vastaus on kyllä: pidän edelleenkin siitä, miten elävästi ja luontevasti romaani Päivin elämänvaiheen rakentaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...