"–Onko sinulla aavistusta
kirjeiden kirjoittajan henkilöllisyydestä?
Katia pyöritti päätään.
–En käsitä,
kuka voi olla niiden takana. Kuka voi vihata minua niin, että on valmis
tappamaan Lorenzon tai Stefanon tuottaakseen minulle tuskaa? Mutta niin
viimeisessä kirjeessä luki. Pian sinulla ei ole mitään, huora. Ei miestä, ei
lasta. Kuinka suu sitten pannaan?"
 |
| Vera Vala: Villa Sibyllan kirous (Gummerus 2014) 280 sivua (e-kirja) Kansikuva kustantajalta. |
Arianna de Bellis kutsutaan Villa Sibyllaan, kun huvilan emäntä on Katia Levrini on saanut uhkauskirjeitä ja huvilaan on murtauduttu. Pian selviää, että kaunista taloa tuntuu todella vaivaavan kirous, sillä Katia Levrinin puolison Lorenzo de Curtisin edellinen vaimo oli myös saanut uhkaavaa postia. Tutkimuksiaan tehdessään Arianna kohtaa niin salaperäisen Legio Sacrorum -järjestön kuin Rooman oman mafian, banda della Maglianan, jäseniä.
Selvitellessään toimeksiantoaan Arianna de Bellis joutuu myös pohtimaan menneisyyttään, kun salaperäinen el Lobo ilmestyy takaisin hänen elämäänsä. Etsivän yksityiselämään liittyviä pohdintoja luki mielellään, sillä ne tekivät päähenkilön elävämmäksi ja läheisemmäksi.
Villa Sibyllan kirous on monivivahteinen tarina, jossa Italia on läsnä hienolla tavalla. Kirjassa tuodaan esille maan historiaa salaperäisine myytteineen samoin kuin nyky-Italiaa esimerkiksi lehdistön asemaan viitaten:
Cara Arianna, Italia on ollut vuosia ainoa Euroopan Unionin valtio, jossa on Reporters without Borders -järjestön mukaan vain osittainen lehdistönvapaus. Italialaisen lehdistön vapaus on maailman ranking-listalla sijalla 57, edellä on jopa monia huonomaineisina pidettyjä Afrikan maita. Äitisi kotimaa Suomi on listan ykkönen.
Kirjan rakenne palvelee hyvin jännitteen rakentamista, jos kohta paikoin koin seurattavia lankoja olevan turhankin paljon. Kirja kiinnittää lukijan huomion puoleensa tehokkaasti heti alussa, kun Villa Sibyllaan tehdään väkivaltainen ryöstöyritys. Pian tapahtuman jälkeen Arianna kutsutaan paikalle. Tapahtumia kerrotaan pääasiassa päähenkilön näkökulmasta, mutta hänen lisäkseen ääneen pääsevät myös esimerkiksi Katia ja hänen edeltäjänsä, Lorenzon edellinen vaimo. Vaikka näkökulmat ja hieman myös aikatasot vaihtelevat, kerronta pitää lukijan pihdeissään niin, että kirjaa on vaikea laskea käsistään. Kaiken kaikkiaan kirja on erittäin viihdyttävä tuttavuus, joka saa haaveilemaan Italiasta ja odottamaan yksityisetsivä Ariannan uusia seikkailuja. Sen verran avoimeksi Ariannan yksityiselämän kiemurat tämän dekkarin lopussa jäivät, että jään odottamaan sarjan seuraavaa osaa lähes malttamattomana.
Tämän dekkarin ovat lukeneet myös Maria, Katja, Minna, Karoliina ja Tuija.
Rikoksen jäljillä -haasteeseen saan tämän dekkarin myötä taas yhden suorituksen ja kirjabingossa asetan Villa Sibyllan kirouksen ruutuun Kuuluu kirjasarjaan.
Mukavaa, että viihdyit Villa Sibyllan parissa.
VastaaPoistaOli kiva huomata, että tarinaan pääsi sisälle, vaikka aiemmat osat eivät ole tuttuja.
PoistaMinä olen seurannut sarjaa tiiviisti alusta alkaen, ja oma ajatukseni on ollut, että kannattaa lukea järjestyksessä. Mutta näemmä ei sitten haittaakaan, vaikka aloittaisi tästä. Aiotko lukea aiemmat osat? Ne eivät ole ihan yhtä synkkiä kuin tämä, minusta.
VastaaPoistaKyllä aiemmat osat alkoivat tämän myötä kiinnostaa. :) En sitten tiedä, millaiseksi lukukokemus muodostuu, kun lukee "väärässä" järjestyksessä. Tuo vähäisempi synkkyys vaikuttaa hyvältä.
PoistaMinäkin aloitan Valan lukemisen vasta nyt, kirjalla Kuolema sypressin varjossa. Mielenkiintoisia hetkiä siis luvassa! :)
VastaaPoistaOnkin kiva sitten kuulla, millaisia ajatuksia Arianna tutkimuksineen sinussa herättää! :)
Poista