Siirry pääsisältöön

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous


"–Onko sinulla aavistusta kirjeiden kirjoittajan henkilöllisyydestä?
Katia pyöritti päätään.
 –En käsitä, kuka voi olla niiden takana. Kuka voi vihata minua niin, että on valmis tappamaan Lorenzon tai Stefanon tuottaakseen minulle tuskaa? Mutta niin viimeisessä kirjeessä luki. Pian sinulla ei ole mitään, huora. Ei miestä, ei lasta. Kuinka suu sitten pannaan?"
Vera Vala: Villa Sibyllan kirous
(Gummerus 2014)
280 sivua (e-kirja)
Kansikuva kustantajalta.
Sain Gummeruksen Villa Sibyllan kirous -kampanjan ja Blogatin kautta luettavakseni Vera Valan uutuusdekkarin, joka on kolmas osa yksityisetsivä Arianna de Bellisistä kertovassa kirjasarjassa. Aikaisempia osia en ole lukenut, mutta en kokenut sitä häiritseväksi vaan tunsin, että tarinaan pääsi hyvin sisälle muutenkin.

Arianna de Bellis kutsutaan Villa Sibyllaan, kun huvilan emäntä on Katia Levrini on saanut uhkauskirjeitä ja huvilaan on murtauduttu. Pian selviää, että kaunista taloa tuntuu todella vaivaavan kirous, sillä Katia Levrinin puolison Lorenzo de Curtisin edellinen vaimo oli myös saanut uhkaavaa postia. Tutkimuksiaan tehdessään Arianna kohtaa niin salaperäisen Legio Sacrorum -järjestön kuin Rooman oman mafian, banda della Maglianan, jäseniä.

Selvitellessään toimeksiantoaan Arianna de Bellis joutuu myös pohtimaan menneisyyttään, kun salaperäinen el Lobo ilmestyy takaisin hänen elämäänsä. Etsivän yksityiselämään liittyviä pohdintoja luki mielellään, sillä ne tekivät päähenkilön elävämmäksi ja läheisemmäksi.

Villa Sibyllan kirous on monivivahteinen tarina, jossa Italia on läsnä hienolla tavalla. Kirjassa tuodaan esille maan historiaa salaperäisine myytteineen samoin kuin nyky-Italiaa esimerkiksi lehdistön asemaan viitaten:
Cara Arianna, Italia on ollut vuosia ainoa Euroopan Unionin valtio, jossa on Reporters without Borders -järjestön mukaan vain osittainen lehdistönvapaus. Italialaisen lehdistön vapaus on maailman ranking-listalla sijalla 57, edellä on jopa monia huonomaineisina pidettyjä Afrikan maita. Äitisi kotimaa Suomi on listan ykkönen.
Kirjan rakenne palvelee hyvin jännitteen rakentamista, jos kohta paikoin koin seurattavia lankoja olevan turhankin paljon. Kirja kiinnittää lukijan huomion puoleensa tehokkaasti heti alussa, kun Villa Sibyllaan tehdään väkivaltainen ryöstöyritys. Pian tapahtuman jälkeen Arianna kutsutaan paikalle. Tapahtumia kerrotaan pääasiassa päähenkilön näkökulmasta, mutta hänen lisäkseen ääneen pääsevät myös esimerkiksi Katia ja hänen edeltäjänsä, Lorenzon edellinen vaimo. Vaikka näkökulmat ja hieman myös aikatasot vaihtelevat, kerronta pitää lukijan pihdeissään niin, että kirjaa on vaikea laskea käsistään. Kaiken kaikkiaan kirja on erittäin viihdyttävä tuttavuus, joka saa haaveilemaan Italiasta ja odottamaan yksityisetsivä Ariannan uusia seikkailuja. Sen verran avoimeksi Ariannan yksityiselämän kiemurat tämän dekkarin lopussa jäivät, että jään odottamaan sarjan seuraavaa osaa lähes malttamattomana.

Tämän dekkarin ovat lukeneet myös Maria, Katja, Minna, Karoliina ja Tuija.

Rikoksen jäljillä -haasteeseen saan tämän dekkarin myötä taas yhden suorituksen ja kirjabingossa asetan Villa Sibyllan kirouksen ruutuun Kuuluu kirjasarjaan.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Oli kiva huomata, että tarinaan pääsi sisälle, vaikka aiemmat osat eivät ole tuttuja.

      Poista
  2. Minä olen seurannut sarjaa tiiviisti alusta alkaen, ja oma ajatukseni on ollut, että kannattaa lukea järjestyksessä. Mutta näemmä ei sitten haittaakaan, vaikka aloittaisi tästä. Aiotko lukea aiemmat osat? Ne eivät ole ihan yhtä synkkiä kuin tämä, minusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aiemmat osat alkoivat tämän myötä kiinnostaa. :) En sitten tiedä, millaiseksi lukukokemus muodostuu, kun lukee "väärässä" järjestyksessä. Tuo vähäisempi synkkyys vaikuttaa hyvältä.

      Poista
  3. Minäkin aloitan Valan lukemisen vasta nyt, kirjalla Kuolema sypressin varjossa. Mielenkiintoisia hetkiä siis luvassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkin kiva sitten kuulla, millaisia ajatuksia Arianna tutkimuksineen sinussa herättää! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy