Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen

"Kotonaan Kuopiossa Canth oli sydämellinen, lämmin ja vieraanvarainen, aina innokas syvälliseen keskusteluun. Valtaistuimen virkaa toimitti keinutuoli, vanhanaikainen raskas mööpeli, jossa hän keinutteli itseään edestakaisin ajatustensa tahtiin. Kerran hänen lapsensa hankkivat hänelle uuden keinutuolin kuluneen ja vanhan tilalle, mutta kun Minna liki keikahti sillä nurin, oli vanha kannettava sisälle takaisin. Vain sen tahdissa tunsi Minna ajatustensa soljuvan vapaasti ja pidäkkeettömästi."

Minna Maijala:
Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth
(Otava 2014)
431 sivua

Tutustuin Minna Canthin (1844–1897) tuotantoon lukiossa, ja ihastuin ikihyviksi. Niinpä oli itsestään selvää, että Minna Maijalan tuore Canth-elämänkerta päätyi lukulistalleni.

Kirja on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat nimeltään Elämä, Kirjoittaminen ja Aatoksia. Näiden lisäksi kirjassa on prologi ja epilogi. Ensimmäisessä osassa kerrataan Minna Canthin elämänkulkua: lapsuutta lukemiseen ja opiskelemiseen kannustavassa kodissa, opiskeluaikaa seminaarissa Jyväskylässä, avioitumista ja liittoa Ferdinand Canthin kanssa, seitsemän lapsen äitinä leskeksi jäämistä ja muuttoa Kuopioon, missä leskirouva ryhtyi kauppiaaksi.

Kauppiaaksi ryhtyminen tarkoitti Minna Canthille alennusta säädyssä. Lehtorin leskenä hän olisi nauttinut Kuopion seurapiireissä suurempaa arvostusta, mutta perheen elanto olisi ollut niukka. Palvelijat säilyttivätkin muiston Minnan aikaisemmasta asemasta kutsumalla tätä sitkeästi lehtorskaksi. Mutta Minna teki ennakkoluulottoman ja käytännöllisen ratkaisun ja ryhtyi Kuopioon tultuaan väsymättä uurastamaan kaupan tulevaisuuden eteen, ja jo keväällä liikkeen tilinpäätös osoitti selvää kasvua. Tulevaisuus kauppiaana ei selvästikään tarkoittanut Minna Canthille pelkästään riittävän elintason saavuttamista, vaan hän heittäytyi liiketoiminnan suunnitteluun yhtä intomielisesti kuin aiemmin seminaariopintoihin tai avioliittoonsakin.

Julkisuudessakin on ollut esillä se, miten Maijala murtaa kirjassa käsityksen Ferdinand Canthista jurona ja sosiaalisesti vetäytyvänä perheenpäänä, joka piti tiukasti ohjat käsissään ja asettui vaimonsa yläpuolelle. Maijala toteaa:

Ferdinand Canth oli siis hyvin rakastunut toimeliaaseen, pystyvään vaimoonsa, ja kodin ulkopuolisen seuraelämän sijaan hän antoi paljon huomiota perheelleen, mikä oli tuohon aikaan poikkeuksellista.

Kirjoittaminen-osio on äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä siinä Maijala kertoo laajasti Canthin teoksista ja niiden aikalaisvastaanotosta. Aikansa suuntauksia seuraava kirjailija haluaa kirjoittaa uuden realistisen virtauksen mukaisesti, eikä hän aina saa ymmärrystä kriitikoilta. Arvostelulle hän ei ole immuuni, vaan kokee kipeästi esimerkiksi Juhani Ahon ja Elisabet Järnefeltin taholta tulleet arvostelut ja Kovan onnen lasten hyllyttämisen Suomalaisessa teatterissa yhden esityksen jälkeen.

Lukiossa opin, että Canth oli nimenomaan yhteiskunnallinen kirjailija, joka halusi nostaa esille aikansa epäkohtia. Maijala kuitenkin murtaa myös tämän käsityksen toteamalla, että psykologinen kuvaus hallitsi koko Canthin kypsää tuotantoa ja siihen suuntaan hän pyrki jo varhain.

Yhteiskunnallinen ja psykologinen kietoutuvat Minna Canthin tuotannossa yhteen, eikä niitä voi erottaa toisistaan. Karkea jako yhteiskunnalliseen ja psykologiseen kirjoittamiseen on itse asiassa hyvin yksinkertaistava ja jättää huomiotta paljon Canthin teosten piirteitä.

Aatoksia-osiossa tuodaan esille Minna Canthin pohtiva ja ajattelevainen luonne. Hänelle oli tärkeää kärsimyksen vähentäminen ja tyttöjen koulutuksen parantaminen. Vaikka hän nosti tuotannossaan esille epäkohtia, oli hän kuitenkin monessa suhteessa maltillinen ja etsi hyvää keskitietä esimerkiksi suhteessa uskontoon.

Ilahduin siitä, että kirjan lopussa puhutaan myös Minna Canthin lapsista ja heidän jälkeläisistään, sillä usein olen pohtinut, miten Canthin suvun on käynyt. On harmillista, että pitkään Minna Canthista "puhuttiin lähinnä myhähdellen", mutta ilahduttavaa on se, että hänen arvostuksensa on suvunkin piirissä sittemmin kasvanut.

Minna Maijala tuo kirjassaan esille kirjailijan, joka on älykäs ja taitava keskustelija ja valmis nostamaan esille yhteiskunnan epäkohtia. Novelleja kirjoittanut Canth koki, että vasta näytelmät tekivät hänestä oikean kirjailijan. Realistisuus oli hänelle tärkeää, sillä hän uskoi kirjallisuuden voivan muuttaa maailmaa:

Canthin mielestä vain rehellinen, realistinen kirjoitustapa voisi saada ihmiset muuttamaan todellisuuden epäkohtia. Lukiessaan kirjallisuudesta häpeällisistä tapahtumista ihmiset heräisivät tajuamaan myös omat virheensä ja parantaisivat tapansa, Canth uskoi. Kirjallisuuden oli siis Canthin mukaan mahdollista muuttaa maailmaa vain yksinkertaisesti näyttämällä ja kuvaamalla sen epäoikeudenmukaisuutta ja rumuutta.

Minna Maijalan teos on todellinen kulttuuriteko, joka tuo esille yhden kirjallisuutemme merkittävimmistä hahmoista kaikessa moninaisuudessaan. Paikoin kieli on turhan tieteellistä, mutta pääasiassa teksti etenee sujuvasti ja johdonmukaisesti ja kirjaa on kaiken kaikkiaan ilo lukea. Maijalan työ herättää halun tutustua Canthin teoksiin, jotka eivät entuudestaan ole tuttuja, ja huomaan haluavani palata myös vanhojen tuttujen tekstien pariin, sillä uskon löytäväni niistä jotain uutta nyt, kun olen tämän tuoreen elämänkerran lukenut.

Canth ei teoksissaan osoittele sormella vain valtaapitäviä, vaan hän penää sosiaalista ja henkilökohtaista vastuuta jokaiselta. Jokaisella meistä on vastuu oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumisessa. Kärsivä ihminen ei Canthille ole toisaalla, vaan tässä lähellä.

Canthista kertovan teoksen ovat lukeneet myös esimerkiksi Maria, Erja, Jaana ja Amma, joka Maijalan tavoin nostaa esille Minna Canthin kodin Kanttilan kurjan kohtelun.

Kirjabingosta kuittaan nyt ruudun Lainattu kirja.