Siirry pääsisältöön

Michèle Lesbre: Punainen sohva

"Tiesin, että matka todentuu vasta sitten, kun on palannut kotiin, ja se täyttää päivät niin, että hetket ja paikat sekoittuvat toisiinsa. Kun kuvat asettuvat toistensa päälle ja jonkinlaisen salaisen prosessin kautta syntyy voimakenttä, jossa varjomme vaikuttaa pidemmältä kuin oma itse, vasta silloin matka muuttuu koetuksi."
Michèle Lesbre: Punainen sohva
(LURRA Editions 2014)
Ranskankielinen alkuteos
Le Canape rouge 2007
Suomentanut Timo Torikka
155 sivua
Michèle Lesbren pienoisromaani Punainen sohva kuvaa monenlaista matkantekoa. Romaanin päähenkilö Anne matkustaa halki Venäjän tavoittaakseen Gylin, miehen, joka on vuosia aiemmin kadonnut hänen elämästään. Samalla Anne tekee matkaa muistoissaan, joihin kytkeytyy vahvasti Clémence, Pariisin-kodin naapurissa asuva hatuntekijä punaisella sohvallaan. Myös Clémence tekee omanlaistaan matkaa.

Mitä Anne lopulta määränpäästään, pienestä kylästä Baikal-järven rannalta, löytää, ei varsinaisesti nouse teoksen tärkeimmäksi asiaksi. Tärkeintä on matkanteko, ja sen aikana Annen ajatukset palaavat yhä uudelleen paitsi Gyliin, myös naapurin vanhaan, pieneen naiseen.
Hänen ajattelemisensa nyt tässä läpikulkumatkani hotellihuoneessa ilahdutti minua, halusin tavata hänet nopeasti uudelleen kertoakseni hänelle tästä kummallisesta matkastani, ehkä kaikkein oudoimmasta matkastani, koska enemmän kuin mikään muu matka tämä matka oli vienyt minua kohti elämääni, kohti yksinkertaista totuutta elämästäni.
Romaanissa sanotaan paljon painavia sanoja matkustamisesta, joka voi toteutua vaikka pysyisi paikallaan. Lisäksi siinä on kysymys ainakin kirjallisuudesta, elämästä, rakkaudesta ja ihmisyydestä. Kaipaus ja etsiminen muodostavat ihastuttavan kudelman, jota lukijana seurasin mielelläni ja ihastuneena. Annen junamatkan kuvaus ja havainnointi on niin tarkkaa ja onnistunutta, että on helppoa kuvitella itsensä mukaan junaan. Kaiken kaikkiaan pidin Punaisesta sohvasta valtavan paljon.

Tällä teoksella kuittaan kirjabingosta lokeron Alle 200 sivua ja saan yhden suorituksen Vive la France! -haasteeseen. Nyt olen ylittänyt tavoitteeni ja saavuttanut Ranskan lipusta sinisen ja valkoisen raidan.

Myös Ulla on lukenut tämän viehättävän kirjan. Helsingin Sanomien kirja-arvostelu löytyy täältä.

Kommentit

  1. Minä rakastuin tuohon kirjaan.

    VastaaPoista
  2. Onko tämä sellaista hidasta pitkänmatkantekoa, vai onko tässä tapahtumia myös? Tuollainen pieni (=lyhyt) kirja kuulostaa kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä tapahtumiakin on, vaikka paljolti on kyse matkanteosta ja muistelemisesta. Napakkaa juonivetoista tarinaa kaipaavalle kirja ei oikein sovi, mutta jos on valmis istumaan junassa ja miettimään mennyttä ja vähän nykyisyyttäkin, kannattaa tähän tutustua. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…