Siirry pääsisältöön

Nelli Hietala: Käsipohjaa

"Ennen kylpyhuonetta he olivat hiipineet hampaita pesemättä ulos nukkuvasta talosta ja ajaneet aamuauringon noustessa leipomoon kahville."
Nelli Hietala: Käsipohjaa
(Nemo 2014)
201 sivua
(Kansikuva kustantajalta)
Ihastuin kovasti Nelli Hietalan esikoisromaaniin 39 astetta luoteeseen (2009) ja siten ilahduin suuresti, kun kuulin Hietalan uudesta romaanista Käsipohjaa. Esikoisen tapaan myös tässä uutukaisessa tapahtuu tavallisessa arjessa jotain erikoista: Sintin isä muuttaa asumaan kylpyhuoneeseen. Hän lukitsee itsensä sisälle ja muu perhe jatkaa elämäänsä niin normaalisti kuin voi silloin, kun paikalla on joku, joka ei kuitenkaan ole paikalla.
Vaikka äidin silmät olivat punareunaiset jouluun saakka, Sintti tiesi, ettei isä ollut kokonaan kadonnut, vaikka äiti olikin mielestään hävittänyt sen. Isä asui kylpyhuoneessa ja koska se sanoi ettei tarvinnut olla huolissaan, niin Sintti ei ollut.
Sintti on pieni tyttö, jolla on rikas sisäinen maailma. Hän kuvittelee vaaranpaikat etukäteen ja pelkää aiheuttaneensa isän muuton. Hän on kiinnostuneempi kaloista ja pienistä hyönteisistä kuin perinteisistä tyttöjen jutuista. Isosisko Valpuri, Valpu, sen sijaan on hyvin kiinnostunut ulkonäöstään ja pojista. 
Kerran, kun Valpulla oli ollut tylsää, se oli lakannut Sintinkin kynnet punaisiksi, mutta Sintti ei ollut pystynyt odottamaan tarpeeksi kauan värin kuivumista, koska hiekkalaatikolla oli ollut vesiastiaan juuttuneen kärpäsen hätätilanne.
Käsipohjaa -romaanista osa muodostuu maailmasta, joka nähdään pienen Sintin silmin. Siinä maailmassa aikuiset käyttäytyvät tavalla, joka ei anna aikuisuudesta kaunista kuvaa. Sintin isän katoamiseen johtavat vuosien ristiriidat, joita vanhemmat eivät kykene ratkaisemaan rationaalisesti.
Talomme oli kuin sotatanner, jossa jokainen esine oli valinnut puolensa.
Isän siirtyminen kylpyhuoneeseen on tapahtuma, joka jakaa ajan. On aika ennen kylpyhuonetta ja aika sen jälkeen. Ei ole yllätys, että kaiken jälkeen Sintti tuntee olevansa erilainen kuin muut ja että hän löytää ystäväkseen Alman, jonka kanssa voi jakaa tuon erillisyyden tunteen.

Vaikka Sintin lähellä olevat aikuiset eivät anna tulevaisuudesta mairittelevaa kuvaa, on Sintinkin määrä kasvaa ja muuttua. Hän kasvaa kohti aikuisuutta omituisessa kodissa, jossa annetaan ristiriitojen kärjistyä liian suuriksi ja päädytään kummallisiin ratkaisuihin. Sintin ystävä pukee sanoiksi kokonaisen yhteiskunnan haasteen:
Suomen kielen kerrottiin olevan vaikea, mutta kieltä hankalampaa minun on tulkita maan hiljaisuuksia.
Käsipohjaa on moniulotteinen ja tarkkanäköinen romaani. Kylpyhuoneesta kurkottavasta varjosta huolimatta tarinassa on huumoria, ja kertomus onnistuu puhuttelemaan lukijaa hienolla tavalla. Nelli Hietala kirjoittaa hyvin ja saa minut toivomaan, että hänen seuraavaa romaaniaan ei tarvitse odottaa kovin kauan.

Tällä kirjalla aloitan osallistumiseni Emilien kirjabingoon ja kuittaan lokeron Kotimainen kirja.


Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Mielenkiintoista! Jo tuo kansi näyttää siltä, että tämä kirja sisältää erikoisen tarinan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kansi muuten onkin aika yllättävä. Kuva ei kerro aivan kaikkea. :)

      Poista
  2. En ole tähän kirjaan tainnut muualla törmätäkään, kiitos esittelystä :) Tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtöasetelma on niin mielenkiintoinen, että kirjaan oli pakko tarttua. :) Kannattaa tutustua!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…