Siirry pääsisältöön

Reetta Niemensivu: Saniainen kukkii juhannuksena

"Tämä tapahtui silloin, kun isänne isä, Jussi-vainaa, oli nuori mies. Juhannusaatto oli ollut oikein lämmin ja kaunis, niin kuin tänäänkin..."
Reetta Niemensivu:
Saniainen kukkii juhannuksena
(Suuri Kurpitsa 2013)
96 sivua
Juhannuksen lähestyessä lukemistoon istuu oikein hyvin Reetta Niemensivun sarjakuva-albumi Saniainen kukkii juhannuksena. Tarina alkaa vuodesta 1987, kun juhannusta mummulassa viettäessä alkaa ukkostaa. Mummu alkaa kertoa tarinaa vuosikymmenten takaa, juhannuksesta vuonna 1928. Loppuosa sarjakuvasta sijoittuukin tuohon kaukaiseen keskikesän juhlaan.


Vuoden 1928 juhannusaatto on koko kylän juhla, ja Parkanon kirkko on ääriään myöten täynnä. Joukko kylän tyttöjä on pääsemässä ripille ja tuore pappi jännittää ensimmäistä saarnaansa. Helle tekee olon tukalaksi ja enteilee ukkosmyrskyä, mutta ennen sitä itse kukin miettii juhannusaattoa.

Helteen mukana kasvaa myös tarinan jännite, joka pitää hyvin otteessaan. Lopulta myrsky puhkeaa ja ukkonen lyö voimalla. Sen seuraukset ovat arvaamattomat, ja moni epäilee Jumalan olleen asialla. Kirjan lopusta selviää, että sarjakuvan tarinalla on todellisuuden tapahtumia taustallaan.

Vanhat juhannustaiat nousevat sarjakuvassa mukavasti esille, joten senkin vuoksi kirja sopii hyvin luettavaksi ennen kesäkuista juhla-aikaa. Juhannuksen uskomuksiin viittaa kirjan nimikin.

Pidän kovasti Reetta Niemensivun tavasta piirtää. Tässä kolmannessa teoksessaan hän jatkaa tutulla tyylillään, johon kuuluvat selkeä piirrosjälki ja kauniit värit.

Myös Ulla on lukenut tämän sarjakuvan. Kirjabingosta ruksaan lokeron sarjakuva.


Kommentit

  1. Kiitos hienosta kesäkirja-vinkistä! Pitää etsiä käsiin tämä kirja, samoin Janssonin Kesäkirja pitää laittaa muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat sopivat kyllä hienosti kesään. Toivottavasti saat kirjat käsiisi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii