Siirry pääsisältöön

Reetta Niemensivu: Saniainen kukkii juhannuksena

"Tämä tapahtui silloin, kun isänne isä, Jussi-vainaa, oli nuori mies. Juhannusaatto oli ollut oikein lämmin ja kaunis, niin kuin tänäänkin..."
Reetta Niemensivu:
Saniainen kukkii juhannuksena
(Suuri Kurpitsa 2013)
96 sivua
Juhannuksen lähestyessä lukemistoon istuu oikein hyvin Reetta Niemensivun sarjakuva-albumi Saniainen kukkii juhannuksena. Tarina alkaa vuodesta 1987, kun juhannusta mummulassa viettäessä alkaa ukkostaa. Mummu alkaa kertoa tarinaa vuosikymmenten takaa, juhannuksesta vuonna 1928. Loppuosa sarjakuvasta sijoittuukin tuohon kaukaiseen keskikesän juhlaan.


Vuoden 1928 juhannusaatto on koko kylän juhla, ja Parkanon kirkko on ääriään myöten täynnä. Joukko kylän tyttöjä on pääsemässä ripille ja tuore pappi jännittää ensimmäistä saarnaansa. Helle tekee olon tukalaksi ja enteilee ukkosmyrskyä, mutta ennen sitä itse kukin miettii juhannusaattoa.

Helteen mukana kasvaa myös tarinan jännite, joka pitää hyvin otteessaan. Lopulta myrsky puhkeaa ja ukkonen lyö voimalla. Sen seuraukset ovat arvaamattomat, ja moni epäilee Jumalan olleen asialla. Kirjan lopusta selviää, että sarjakuvan tarinalla on todellisuuden tapahtumia taustallaan.

Vanhat juhannustaiat nousevat sarjakuvassa mukavasti esille, joten senkin vuoksi kirja sopii hyvin luettavaksi ennen kesäkuista juhla-aikaa. Juhannuksen uskomuksiin viittaa kirjan nimikin.

Pidän kovasti Reetta Niemensivun tavasta piirtää. Tässä kolmannessa teoksessaan hän jatkaa tutulla tyylillään, johon kuuluvat selkeä piirrosjälki ja kauniit värit.

Myös Ulla on lukenut tämän sarjakuvan. Kirjabingosta ruksaan lokeron sarjakuva.


Kommentit

  1. Kiitos hienosta kesäkirja-vinkistä! Pitää etsiä käsiin tämä kirja, samoin Janssonin Kesäkirja pitää laittaa muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat sopivat kyllä hienosti kesään. Toivottavasti saat kirjat käsiisi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…