Siirry pääsisältöön

Anu Silfverberg: Katoaminen (Long Play 13)

"Kun aivoihin kerääntyy plakkia, ihminen alkaa unohdella asioita. Hermosolut kuolevat ja aivokudos kutistuu. Aikakokonaisuudet tippuvat muistista yksi kerrallaan: ensin lähtee lähimuisti ja sitten aiemmin tapahtuneet asiat. Potilaat peruuttavat hitaasti menneisyyteen. Lopulta he menettävät liikuntakykynsä ja puhekykynsä.
He katoavat."
Anu Silfverberg: Katoaminen
(Long Play 13, 2014)
Marika Maijalan kansikuva otettu kustantajan sivuilta
66 000 merkkiä
Tätä nykyä 130 000 suomalaista kärsii muistisairaudesta. Jos ennusteet pitävät paikkansa, joukko kolminkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Siinä vaiheessa muistisairaus koskettaa kaikkia tavalla tai toisella. Se on kaikkien asia.
Kirjailija Anu Silfverberg kirjoittaa muistisairaudesta, joka on koskettanut häntä omakohtaisesti: kaksitoista vuotta sitten kirjailijan isoäiti alkoi käyttäytyä kummallisesti. Alzheimerin tauti sai mummin unohtamaan, mihin hänen piti mennä, tai tutuilta poluilta poikettuaan eksymään. Vierellä läheiset joutuivat pelkäämään ja huolehtimaan, tuntemaan raivoa ja häpeää, syyllisyyttäkin.
Pahinta ei koskaan ollut kiistellä mummin kanssa homeisista ruuista tai selittää hänelle kolme kertaa tunnissa, missä olen töissä. Pahinta oli tietää kaikesta niin paljon enemmän kuin hän.
Pahinta oli absoluuttinen valta, jota en halunnut.
Muistisairaan läheiset joutuvat käyttämään valtaa päättäessään potilaan puolesta esimerkiksi sen, missä sairastunut asuu sitten, kun kotona pysyminen on käynyt mahdottomaksi. Onko oikea paikka se, johon Silfverbergin mummi muutti, vai pitäisikö Suomeenkin saada hollantilaisen Hogeweyn palvelukeskuksen kaltainen hoitokoti, jossa Katoaminen-artikkelin kirjoittaja on vieraillut?

Mutta vaikka sairastuneen läheiset joutuvat käyttämään valtaa suhteessa sairastuneeseen, on myös mahdollista kysyä, miltä potilaasta itsestään tuntuu. Tämän kysymyksen Silfverberg esittää tavatessaan miehen, joka sai Alzheimer-diagnoosin neljä vuotta sitten.

Katoaminen on hyvin kirjoitettu, sujuvasti etenevä ja hyvin kiinnostava artikkeli, jossa kirjoittaja on vahvasti läsnä. Tiedot sairauden riskitekijöistä, hoitotavoista ja piirteistä, maailman ensimmäisestä Alzheimer-potilaasta sekä toimittajan omista kokemuksista nivoutuvat vaikuttavaksi, koskettavaksi ja lohdulliseksi kokonaisuudeksi. Artikkelin soisi päätyvän jokaisen muistisairauksista kiinnostuneen luettavaksi.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Tämä on tärkeä asia. Eikä tarvitse olla edes vanha, kun muistisairaus voi tulla: Tunnen 40+ muistisairaan naisen, joka on jo laitoksessa! Pelottavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Helposti ajatellaan, että muistisairaudet ovat iäkkäiden ihmisten sairauksia, mutta ei sairastuminen aina tosiaan ikää katso.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…