Siirry pääsisältöön

Tove Jansson: Kesäkirja

"Meri kiilsi kuin öljy ja oli niin hailakanvärinen, että sitä tuskin siniseksi tajusi. Isoäiti istui keskellä venettä violetinvärisen päivänvarjon alla, hän inhosi violettia, mutta muutakaan ei ollut saatavissa ja olihan se sitä paitsi kaunis väri ja yhtä vaalea kuin merikin."
Tove Jansson: Kesäkirja
(WSOY 2002, 3. painos)
Ruotsinkielinen alkuteos
Sommarboken 1972
Suomentanut Kristiina Kivivuori
143 sivua
Tove Janssonin Kesäkirja on kokoelma kirjoituksia, jotka tarjoavat lukijalle pieniä kesäisiä välähdyksiä elämästä saaristossa ja erityisesti pienen Sofian ja hänen isoäitinsä suhteesta. Paikalla on myös Sofian isä, mutta keskiössä ovat iäkäs nainen ja pikkuinen tyttö.

Kirjan miljöö on viehättävä. Kesää vietetään meren äärellä saaristossa, ja luonto on voimakkaasti läsnä.

Tärkeintä kirjassa on kuitenkin Sofian ja isoäidin suhde, joka on aito ja koskettava. Tyttö ja nainen viettävät paljon aikaa yhdessä. Tässä yhdessäolossa hienoa on se, että kumpikin saa olla omanlaisensa. Sofia kyselee mieltään askarruttavista asioista ja isoäiti tiuskii silloin, kun siltä tuntuu.
Lapsi hyvä, isoäiti sanoi kärsimättömästi, joka ainoan ihmisen täytyy saada tehdä virheensä omin päin.
Juuri isoäiti on se hahmo, josta eniten kirjassa pidän: hän on todellinen ja oikea ihminen ilman silottelua ja sokerilla kuorruttamista. Hän väsyy ja haluaa välillä olla yksin - aivan kuin kuka tahansa tavallinen ihminen. Lapsen ja vanhuksen väliltä säteilee kuitenkin tunne turvallisesta ja läheisestä suhteesta.

Kesä luo haikeankauniin kehyksen tarinalle. Kuten kesä, myös elämä on katoavaista, ja kirjassa onkin läsnä havainto ajan kulumisesta. Pienellä tytöllä on vielä paljon edessä, vanha nainen katsoo monesti taaksepäin. Hänen elämänkokemuksensa näkyy tietona, joka välittyy pienelle tytölle, ja hiljaisina ajatuksina. Kesäkirjan isoäiti on sellainen suvun vanhin, jollaiseksi itse toivoisi tulevansa.

Kirjan kieli on kaunista. Pieniä tarinoita lukee mielellään ja kirjan loputtua jää tunne, että tämän kirjan pariin pitää palata uudelleen.
Joka kerta yöt pimenevät aivan huomaamatta. Jonain iltana elokuussa sitä menee ulos asialla ja yhtäkkiä kaikki on sysipimeää, iso lämmin musta hiljaisuus talon ympärillä. Jatkuvasti on kesä, mutta se ei enää elä, se on seisahtunut kuihtumatta eikä syksy ole vielä valmis tulemaan.
Kesäkirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Susa, Minna, Sanna, Erja, Mai, Taru, JenniLinnea, Karoliina ja Jaana.

Kommentit

  1. Voi että! Tämä on kyllä niin upea kirja. :') Minä luin ensimmäisen kerran ylioppilaaksi pääsyni jälkeen ja muistan jo silloin, nuorena ja idealistisena, päättäneeni minusta tulevan juuri tuollainen vanhus kuin isoäidistäkin.

    VastaaPoista
  2. "Lapsi hyvä, isoäiti sanoi kärsimättömästi, joka ainoan ihmisen täytyy saada tehdä virheensä omin päin." - Jo tämän sitaatin takia kirjaan täytynee joskus ennättää tarttua! Saat kirjan kuulostamaan ihanalta ja tunnelmalliselta, juuri sellaiselta kuin se varmasti onkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Toivottavasti saat kirjan käsiisi. Toki se on myös jakanut mielipiteitä, mutta jospa sinä pitäisit.

      Poista
  3. Tämä pitäisi lukea joskus uudestaan! Tai oikeastaan Kesäkirja pitäisi lukea joka kesä, kuten jotkut tekevät. Ja Vaarallinen juhannuskin olisi nyt ajankohtainen... Lainasin äskettäin Sirke Happosen Vilijonkka ikkunassa -tietokirjan ja luen sitä pikku hiljaa, sekin innostaa (uudelleen)lukemaan Janssonia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on Karjalaisen tietokirja hyllyssä odottamassa syksyä, ja Happosen Muumioppaan ostin hiljattain. Niihin on mukava tarttua sitten, kun on Janssonia tullut luettua enemmän. Toisaalta myös toisinpäin voisi tehdä.

      Poista
  4. Kesäkirja on ihana! Luen sitä joka kesä, valitsen aina yhden novellin, joka saa olla juuri sen kesän pieni kertomus. En ole vielä päättänyt, minkä valitsen tälle kesälle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ajatus palata kirjan pariin joka kesä pienin palasin. Olisikin kiva saada kirja omaan hyllyyn, jotta siitä olisi helppoa aina halutessaan lukea joku kertomus. Tämä lukemani kappale on minulla lainassa kirjastosta.

      Poista
  5. Kesäkirja on ihana, lämmin, lempeä ja suolaiselta (mereltä) maistuva <3 Onneksi tämä aarre löytyy omasta kirjahyllystä, tähän tulee varmasti palattua useammankin kerran. Minäkin haluan olla vanhana kirjan isoäidin kaltainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, minäkin haluaisin kirjan omaan hyllyyni! :) Luonnehdit Kesäkirjaa ihanasti. Merta rakastavalle tämä teos on aivan ehdoton luettava.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?