Siirry pääsisältöön

Hassan Blasim: Irakin Purkkajeesus

"Minä olen ehkä maailman nuorin murhaaja. Murhaaja joka ei muista rikoksestaan mitään - tai ainakin minulle se on pelkkää satua."
(Novellista Pukinlaulu)
Hassan Blasim: Irakin Purkkajeesus
(WSOY 2013)
Arabiankielinen alkuteos
Al Masih al-iraqi
Suomentanut Sampsa Peltonen
192 sivua
(kansikuva kustantajalta)
Tampereella asuvan Hassan Blasimin toinen novellikokoelma Irakin Purkkajeesus kiinnittää huomiota jo nimellään. Ja huomiota teos toki ansaitsee muutenkin, niin kiinnostavasta ja erikoisesta kokoelmasta on kysymys. Vastaan tulee erikoisia ihmisiä ja erikoisia ihmiskohtaloita. Vaikka ihmisille tapahtuu kauheita, absurdi ja hämmentävä huumori etäännyttää hyvällä tavalla ja niin, että tarinat eivät jää liikaa ahdistamaan.

Mielenkiinto novellikokoelmaa kohtaan herää vahvasti jo ensimmäisen tarinan myötä. Novellissa Pukinlaulu ihmiset jonottavat päästäkseen kertomaan tarinoitaan "Muistiradiolle", joka kerää ihmisten kertomuksia ohjelmaansa. Novellin sisässä on tarina, jonka kertoja määrittelee itsensä maailman nuorimmaksi murhaajaksi ja toteaa:
Kävi ilmi, että äiti oli syöttänyt minulle paskaa. Hän oli jo viikon ajan ujuttanut sitä riisin, perunamuusin ja keiton sekaan. Minä olin kalpea kaksivuotias.
Novellissa Onkalo kertoja puolestaan päätyy onkaloon ja tapaa siellä muitakin ihmisiä. Pääsyä ulos ei ole ja selviytymisen halu ajaa outoihin tekoihin. Viidennen kerroksen ikkuna sijoittuu Bagdadiin, jota pommitetaan ja jonka keskussairaalassa eletään kuitenkin myös sellaisten huolten kanssa, joita voisi kohdata missä tahansa muualla.

Novelli Mikset kirjoita kunnon romaania vaan luot aina tällaisen henkilögallerian? on hauskan itseironinen, ja novellissa Ole kiltti äläkä tapa minua... tämä on minun puuni! Tiikeri tapaa menneisyyden haamun, mikä tekee tunnelmasta kovin mystisen.

Tarinat ovat kiinnostavia ja avaavat monenlaisia maailmoja, sillä ne sijoittuvat niin Irakiin kuin koti-Suomeen ja maiden välille. Tarinoiden sisällä on toisia tarinoita eikä niissä kaihdeta ruumiita sen kummemmin kuin seksiäkään. Novellit on kirjoitettu sujuvasti ja suomennos on onnistunut. Hassan Blasim on minulle mielenkiintoinen, uusi tuttavuus, jonka teoksiin aion tutustua jatkossakin.

Mari A. kertoo tekstissään kirjailijasta enemmänkin ja Anna-Maria suosittelee tutustumaan teokseen. Kannattaa vilkaista myös Saran postaus Annikin Runofestivaaleilta - Blasim oli tapahtuman yllätysesiintyjä. Vilkaisepa myös Ylen juttu Suomessa asuva irakilaiskirjailija Hassan Blasim voitti Independentin kirjallisuuspalkinnon. Kirjabingosta kuittaankin tällä teoksella ruudun palkittu kirja.

Kommentit

  1. Tätä kirjaa voisi tekstisi perusteella kokeillakin, etenkin kun siinä on noinkin herkullinen kansi! Kiitos vinkistä. :)

    VastaaPoista
  2. Minua alkoi kiinnostaa Irakin Purkkajeesus Blasimin saaman palkinnon myötä. Olen hieman ennakkoluuloinen novelleja kohtaan, mutta olen taas hieman innostuneempi novelleista, koska tänään aloitin novellikokoelmaa, joka vaikuttaa todella hyvältä (spefiä, Petri Laineen ja Anne Leinosen Kuulen laulun kaukaisen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kiinnostuin Blasimista, kun luin Hesarista jutun, joka kertoi hänestä.
      Minun pöydälläni odottelee Anne Leinosen kirja Ilottomien ihmisten kylä - aiemmin en ole hänen kirjojaan lukenut. On kiva sitten kuulla, mitä pidät Leinosen ja Laineen novellikokoelmasta. Nimi ainakin on kaunis.

      Poista
  3. Sain Alice Munron Kallis elämä -kokoelman äärellä jälleen kerran todeta, että novellit ovat minulle ylivoimainen laji, en vain jostain syystä saa niitä luettua. Tämä Blasim kiinnostaa kuitenkin jo senkin vuoksi, että ystäväni Sampsa Peltonen on tehnyt suomennoksen suoraan arabiasta ja olen varma, että se osaltaan tekee kirjasta luettavan. Kyllä yritän tämän saada luettua, en vain tiedä milloin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin usein totean, että novellit ovat jotenkin haastavampia kuin romaanit, siis jos yleistäminen sallitaan. Sinulla on nyt kuitenkin erinomainen syy juuri tähän kokoelmaan tutustua. Toivottavasti pidät!

      Poista
  4. Blasimia ei pidetty minään suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa (viittaan nyt ns. oikeisiin kriitikoihin) ennen kuin hän meni ja nappasi arvostetun kirjallisuuspalkinnon. Nyt hän varmasti on virallisen kannankin mukaan hyvä kirjailija.

    Tulee Jonna kuvauksestasi mieleen hieman César Aira, jota luin pari viikkoa sitten. Jos haluaa lukiessaan ihmetellä, on Aira siihen mainio kumppani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että palkinto tuli! Se toivottavasti nostaa maahanmuuttajakirjallisuutta muutenkin esille.

      Kiitos Aira-vinkistä, pitää tutustua!

      Poista
  5. Blasimin teokset ovat todella kiinnostavia, omaperäisiä ja siksi aika upeita. ihanaa, että toit kirjailijan esiin blogissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mukava löytö tämä kirjailija. Pitää tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos! Olen siihen jo kerran osallistunut, mutta ehkäpä intoudun kysymyksiisi vielä vastaamaan. :)

      Poista
  7. Kirjailija on niin mielenkiintoinen, että jossakin vaiheessa jokin hänen kirjoistaan tulee olemaan minunkin luettavanani.. Mukavasti teoksesta kerroit, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat jonkun Blasimin kirjan käsiisi. Tulee olemaan kiva kuulla, mitä pidät. Kiitos sinulle! :)

      Poista
  8. Kuulostaapa omaperäiseltä ja hauskalta kirjalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä molempia tämä todella on. :) Aiheet ovat rankkoja, mutta käytetty huumori keventää. Blasim ei tunnu kuvia kumartelevan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…