Siirry pääsisältöön

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous


"–Onko sinulla aavistusta kirjeiden kirjoittajan henkilöllisyydestä?
Katia pyöritti päätään.
 –En käsitä, kuka voi olla niiden takana. Kuka voi vihata minua niin, että on valmis tappamaan Lorenzon tai Stefanon tuottaakseen minulle tuskaa? Mutta niin viimeisessä kirjeessä luki. Pian sinulla ei ole mitään, huora. Ei miestä, ei lasta. Kuinka suu sitten pannaan?"
Vera Vala: Villa Sibyllan kirous
(Gummerus 2014)
280 sivua (e-kirja)
Kansikuva kustantajalta.
Sain Gummeruksen Villa Sibyllan kirous -kampanjan ja Blogatin kautta luettavakseni Vera Valan uutuusdekkarin, joka on kolmas osa yksityisetsivä Arianna de Bellisistä kertovassa kirjasarjassa. Aikaisempia osia en ole lukenut, mutta en kokenut sitä häiritseväksi vaan tunsin, että tarinaan pääsi hyvin sisälle muutenkin.

Arianna de Bellis kutsutaan Villa Sibyllaan, kun huvilan emäntä on Katia Levrini on saanut uhkauskirjeitä ja huvilaan on murtauduttu. Pian selviää, että kaunista taloa tuntuu todella vaivaavan kirous, sillä Katia Levrinin puolison Lorenzo de Curtisin edellinen vaimo oli myös saanut uhkaavaa postia. Tutkimuksiaan tehdessään Arianna kohtaa niin salaperäisen Legio Sacrorum -järjestön kuin Rooman oman mafian, banda della Maglianan, jäseniä.

Selvitellessään toimeksiantoaan Arianna de Bellis joutuu myös pohtimaan menneisyyttään, kun salaperäinen el Lobo ilmestyy takaisin hänen elämäänsä. Etsivän yksityiselämään liittyviä pohdintoja luki mielellään, sillä ne tekivät päähenkilön elävämmäksi ja läheisemmäksi.

Villa Sibyllan kirous on monivivahteinen tarina, jossa Italia on läsnä hienolla tavalla. Kirjassa tuodaan esille maan historiaa salaperäisine myytteineen samoin kuin nyky-Italiaa esimerkiksi lehdistön asemaan viitaten:
Cara Arianna, Italia on ollut vuosia ainoa Euroopan Unionin valtio, jossa on Reporters without Borders -järjestön mukaan vain osittainen lehdistönvapaus. Italialaisen lehdistön vapaus on maailman ranking-listalla sijalla 57, edellä on jopa monia huonomaineisina pidettyjä Afrikan maita. Äitisi kotimaa Suomi on listan ykkönen.
Kirjan rakenne palvelee hyvin jännitteen rakentamista, jos kohta paikoin koin seurattavia lankoja olevan turhankin paljon. Kirja kiinnittää lukijan huomion puoleensa tehokkaasti heti alussa, kun Villa Sibyllaan tehdään väkivaltainen ryöstöyritys. Pian tapahtuman jälkeen Arianna kutsutaan paikalle. Tapahtumia kerrotaan pääasiassa päähenkilön näkökulmasta, mutta hänen lisäkseen ääneen pääsevät myös esimerkiksi Katia ja hänen edeltäjänsä, Lorenzon edellinen vaimo. Vaikka näkökulmat ja hieman myös aikatasot vaihtelevat, kerronta pitää lukijan pihdeissään niin, että kirjaa on vaikea laskea käsistään. Kaiken kaikkiaan kirja on erittäin viihdyttävä tuttavuus, joka saa haaveilemaan Italiasta ja odottamaan yksityisetsivä Ariannan uusia seikkailuja. Sen verran avoimeksi Ariannan yksityiselämän kiemurat tämän dekkarin lopussa jäivät, että jään odottamaan sarjan seuraavaa osaa lähes malttamattomana.

Tämän dekkarin ovat lukeneet myös Maria, Katja, Minna, Karoliina ja Tuija.

Rikoksen jäljillä -haasteeseen saan tämän dekkarin myötä taas yhden suorituksen ja kirjabingossa asetan Villa Sibyllan kirouksen ruutuun Kuuluu kirjasarjaan.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Oli kiva huomata, että tarinaan pääsi sisälle, vaikka aiemmat osat eivät ole tuttuja.

      Poista
  2. Minä olen seurannut sarjaa tiiviisti alusta alkaen, ja oma ajatukseni on ollut, että kannattaa lukea järjestyksessä. Mutta näemmä ei sitten haittaakaan, vaikka aloittaisi tästä. Aiotko lukea aiemmat osat? Ne eivät ole ihan yhtä synkkiä kuin tämä, minusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aiemmat osat alkoivat tämän myötä kiinnostaa. :) En sitten tiedä, millaiseksi lukukokemus muodostuu, kun lukee "väärässä" järjestyksessä. Tuo vähäisempi synkkyys vaikuttaa hyvältä.

      Poista
  3. Minäkin aloitan Valan lukemisen vasta nyt, kirjalla Kuolema sypressin varjossa. Mielenkiintoisia hetkiä siis luvassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkin kiva sitten kuulla, millaisia ajatuksia Arianna tutkimuksineen sinussa herättää! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…