Siirry pääsisältöön

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä

"- Vesilinnan sisältä? toisti Björk. - Vedestäkö?
- Vedestä vedestä. Se makaa vesisäiliön pohjassa, ja sitä nostetaan juuri ylös, ja minä teen siitä jutun. Poika toi pirssin, minä hyppään siihen. Ajan kovaa vauhtia paikalle niin että ehdin tapaamaan poliisit ja muut, ja ehkä näen vielä sen vainajankin.
Björk nousi ylös. - Minä tulen mukaan."
Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä
(Otava 2014)
287 sivua (e-kirja)
(kansikuva kustantajalta)
Kun Elisa Kirjan kesäkirjakampanjassa sai valita luettavaksi mieleisen e-kirjan, ei valintaa tarvinnut kauan miettiä. Olen jo aiemmin maininnut, että pidän Virpi Hämeen-Anttilasta, ja hänen uusi aluevaltauksensa kiinnosti myös kovasti. Ja pisteenä iin päälle dekkarit tuntuvat kuuluvan jotenkin niin olennaisesti kesään, että valinta oli helppo.

Yön sydän on jäätä sijoittuu kuohuvalle 1920-luvulle. Tarinan päähenkilö on sisäasiainministeriön virkamies Karl Axel Björk, Kalle, joka toimii sivutoimisena yksityisetsivänä. Mies kutsutaan apuun, kun Helsingin vesilinnasta löytyy kuollut mies. Kalle alkaa selvittää surmaa yhdessä lapsuudenystävänsä, ylikonstaapeli Martin kanssa. Kirja ei kuitenkaan sisällä vain murhan selvittelyä, vaan mukana on myös kiinnostavia naistuttavuuksia, Atamaaniksi kutsutun trokaripomon metsästystä, Kallen oman perheen sukulais- ja ihmissuhteiden miettimistä ja yhteiskunnassa vallitsevan tilanteen pohdintaa.
Väkeä tulvi maalta kaupunkiin ja asunnoista oli huutava pula. Niitä tarvitsivat ennen kaikkea köyhät, mutta muutkin tahtoivat asua paremmin.
Dekkarin kompastuskivi onkin sisällön runsaudessa. Välillä tarina rönsyilee niin, että perässä on vaikea pysyä. Tuntuu, että mukaan on ympätty liikaa tavaraa, ja paikoin kerronta harhautuu sivupoluille.

Harmillista on myös se, että turhan moni lanka jää ilmaan roikkumaan. Yön sydän on jäätä on dekkarisarjan aloitusosa, mutta vähemmilläkin koukuilla tulevat osat olisivat jääneet minua lukijana kiinnostamaan.

Hyvää kirjassa on se, että se kiinnittyy niin hienosti historialliseen kontekstiinsa. Virpi Hämeen-Anttila herättää 1920-luvun kiehtovalla tavalla henkiin, ja ajankohta näkyy paitsi miljöössä, myös esimerkiksi ihmisten tavoissa ja käytetyssä kielessä. Taakse on jäänyt sisällissota, joka painaa ihmisten mieliä edelleen ja vaikuttaa siihen, miten toisiin suhtaudutaan. Kahtiajako kalvaa, mutta toisaalta moni on myös valmis katsomaan eteenpäin.

Karl Axel Björk on mielenkiintoinen etsivähahmo, jonka tulevia edesottamuksia jään mielelläni odottamaan.

Tästä Hämeen-Anttilan uudesta aluevaltauksesta on kirjoittanut myös Minna. Kirjabingosta ruksaan nyt kohdan historiallinen.

Edit: Lisäys, osallistun tällä kirjalla Rikoksen jäljillä -haasteeseen.

Kommentit

  1. Tämä kiinnostaa minua vähäsen. 1920-luku ja dekkari on hyvä yhdistelmä, joten ehkä etsiydyn tämän pariin kesän aikaan. Joku kotimainen kirja kun olisi hakusessa kirjabingoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin tässä kirjassa paljon juuri siitä, että se sijoittuu 1920-luvulle. Toivottavasti pidät, jos satut kirjan pariin etsiytymään. :)

      Poista
  2. Ajattein odottaa, että tämän jatko-osa ilmestyy, että voin kuunnella peräjälkeen, jos satun tykkäämään tästä. Nyt olisi kakkonen, mutta jääkö se pahaan vaiheeseen, pitäisikö odottaa kolmostakin ensin? Täytyy etsiskellä, jos joku olisi lukenut nämä molemmat Björk-sarjan ilmestyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran koukkua kakkosenkin loppuun heitetään, että kolmososaa jää odottamaan innolla. Toisaalta tarina ei jää niin selvästi kesken kuin ykkösosassa - minun mielestäni. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…