Siirry pääsisältöön

Michael Morpurgo: Sotahevonen

"Ajattelin, että liioittelit, kun puhuimme eilen illalla Georgen pubissa. 'Koko pitäjän hienoin hevonen' sinä sanoit, mutta niinhän kaikki sanovat. Mutta tämä hevonen on omaa luokkaansa - minä näen sen."
Michael Morpurgo: Sotahevonen (Gummerus 2012)
Suomentanut Päivi Pouttu-Deliére
Englanninkielinen alkuteos War Horse julkaistu 1982
196 sivua
Sotahevonen-romaanista on tehty samanniminen elokuva, jonka katsoin noin vuosi sitten. Pidin elokuvaa vaikuttavana, ja olikin kiinnostavaa tarttua romaaniin elokuvakokemuksen jälkeen.
Kirjassa on muutamia valokuvia Sotahevonen-elokuvasta.

Romaania aloittaessani yllätyin kerrontaratkaisusta: tarinan kertojana on hevonen, Joey:
"Kun Albert ratsasti minulla, hän ei roikkunut ohjaksissa eikä nykinyt suussani olevista kuolaimista."
Joey on romaanin alussa varsa, jonka emä on riuska irlannintyöhevonen ja isä englannintäysiverinen. Ymmärrettävistä syistä erikoinen rotuyhdistelmä ei herätä huutokaupassa suuresti mielenkiintoa, mutta viimein varsa päätyy nuoren Albert-pojan isän omistukseen. Albert ja Joey ystävystyvät, mutta muutaman vuoden kuluttua parivaljakon elämää ravistelee ensimmäinen maailmansota. Albertin isä myy rahapulassaan Joeyn armeijalle, ja hevonen päätyy Iso-Britanniasta sotatantereelle Ranskaan. Samalla Albertin ja hevosen tiet erkanevat.

Romaanin teho perustuu hevosen voimakkaaseen inhimillistämiseen. Samalla se on kirjan heikkous. Se, että kertoja on hevonen, joka ajattelee ja tuntee ihmisen lailla, tuo tarinaan tietynlaista naiiviutta ja epäuskottavuutta.
"Lähdinpä mihin suuntaan tahansa, edessäni näytti olevan tykkejä. Ajattelin, että niin ollen oli parempi, että jäisin paikalleni. Täällä minulla ainakin olisi paljon ruohoa ja juotavaksi raikasta vettä."
Toisaalta vaikuttaa siltä, että kirjailija tuntee kyllä hevoset ja niiden luontaiset tavat toimia. Hevosen kautta kerrotaan sodan mielettömyydestä: joudutaan etulinjaan taistelemaan, ihmisiä ja hevosia kuolee, talven tullen niin eläimet kuin sotilaatkin väsyvät ja ovat huonossa kunnossa.

Nappasin kirjan kirjaston nuortenosastolta, ja lukemani perusteella koen, että kirjan varsinaista kohderyhmää ovatkin nuoret. Minä en suuresti romaanista viehättynyt, mutta uskon, että moni hevosista kiinnostunut nuori voisi tarinasta pitää paljonkin: sen verran uljaan hevosen taival koskettaa.

Tämä on kolmas kirja, jonka olen lukenut Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.

Kommentit

  1. Minä nappasin tämän eurolla kirpparilta, sillä ajattelin tämän olevan varsin matalan kynnyksen kirja haastetta ajatellen. Vielä en ole aloittanut, mutta eiköhän se tässä lähiaikoina tule lukaistua. Katsotaan sitten, mitä itse pidän hevoskertojasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva sitten kuulla, mitä pidät. Kynnys ei tosiaan tämän kirjan kohdalla ole korkea. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat