Siirry pääsisältöön

Michael Morpurgo: Sotahevonen

"Ajattelin, että liioittelit, kun puhuimme eilen illalla Georgen pubissa. 'Koko pitäjän hienoin hevonen' sinä sanoit, mutta niinhän kaikki sanovat. Mutta tämä hevonen on omaa luokkaansa - minä näen sen."
Michael Morpurgo: Sotahevonen (Gummerus 2012)
Suomentanut Päivi Pouttu-Deliére
Englanninkielinen alkuteos War Horse julkaistu 1982
196 sivua
Sotahevonen-romaanista on tehty samanniminen elokuva, jonka katsoin noin vuosi sitten. Pidin elokuvaa vaikuttavana, ja olikin kiinnostavaa tarttua romaaniin elokuvakokemuksen jälkeen.
Kirjassa on muutamia valokuvia Sotahevonen-elokuvasta.

Romaania aloittaessani yllätyin kerrontaratkaisusta: tarinan kertojana on hevonen, Joey:
"Kun Albert ratsasti minulla, hän ei roikkunut ohjaksissa eikä nykinyt suussani olevista kuolaimista."
Joey on romaanin alussa varsa, jonka emä on riuska irlannintyöhevonen ja isä englannintäysiverinen. Ymmärrettävistä syistä erikoinen rotuyhdistelmä ei herätä huutokaupassa suuresti mielenkiintoa, mutta viimein varsa päätyy nuoren Albert-pojan isän omistukseen. Albert ja Joey ystävystyvät, mutta muutaman vuoden kuluttua parivaljakon elämää ravistelee ensimmäinen maailmansota. Albertin isä myy rahapulassaan Joeyn armeijalle, ja hevonen päätyy Iso-Britanniasta sotatantereelle Ranskaan. Samalla Albertin ja hevosen tiet erkanevat.

Romaanin teho perustuu hevosen voimakkaaseen inhimillistämiseen. Samalla se on kirjan heikkous. Se, että kertoja on hevonen, joka ajattelee ja tuntee ihmisen lailla, tuo tarinaan tietynlaista naiiviutta ja epäuskottavuutta.
"Lähdinpä mihin suuntaan tahansa, edessäni näytti olevan tykkejä. Ajattelin, että niin ollen oli parempi, että jäisin paikalleni. Täällä minulla ainakin olisi paljon ruohoa ja juotavaksi raikasta vettä."
Toisaalta vaikuttaa siltä, että kirjailija tuntee kyllä hevoset ja niiden luontaiset tavat toimia. Hevosen kautta kerrotaan sodan mielettömyydestä: joudutaan etulinjaan taistelemaan, ihmisiä ja hevosia kuolee, talven tullen niin eläimet kuin sotilaatkin väsyvät ja ovat huonossa kunnossa.

Nappasin kirjan kirjaston nuortenosastolta, ja lukemani perusteella koen, että kirjan varsinaista kohderyhmää ovatkin nuoret. Minä en suuresti romaanista viehättynyt, mutta uskon, että moni hevosista kiinnostunut nuori voisi tarinasta pitää paljonkin: sen verran uljaan hevosen taival koskettaa.

Tämä on kolmas kirja, jonka olen lukenut Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.

Kommentit

  1. Minä nappasin tämän eurolla kirpparilta, sillä ajattelin tämän olevan varsin matalan kynnyksen kirja haastetta ajatellen. Vielä en ole aloittanut, mutta eiköhän se tässä lähiaikoina tule lukaistua. Katsotaan sitten, mitä itse pidän hevoskertojasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva sitten kuulla, mitä pidät. Kynnys ei tosiaan tämän kirjan kohdalla ole korkea. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo