Siirry pääsisältöön

Charles Dickens: Saiturin joulu

"Ääni oli pehmeä ja lempeä. Vaikka henki oli hänen lähellään, ääni tuntui tulevan kaukaa.
- Kuka ja mikä te olette? Scrooge kysyi.
- Olen menneisyyden joulun haamu."
Charles Dickens: Saiturin joulu (Basam Books 2012)
Englanninkielinen alkuteos A Christmas Carol on julkaistu 1843
Suomentanut Tero Valkonen
Kuvittanut Minna Alanko
111 sivua
Charles Dickensin vuonna 1843 julkaistu klassikkotarina Saiturin joulu tunnetaan myös nimillä Joululaulu, Jouluaatto ja Jouluilta. Tarina kertoo Ebenezer Scrooge -nimisestä miehestä, joka on äreä ja itara. Empaattisuus ja hellämielisyys eivät kuulu hänen hyveisiinsä, monet asiat sen sijaan saavat häneltä luonnehdinnan Humpuukia! - niin myös joulu.
Teos on Minna Alangon kuvittama.

Sitten sattuu niin, että Scroogen yhtiökumppani Marley kuolee. Scrooge on Marleyn ainoa surija, mutta eipä hänkään suuremmin sure vaan tekee hautajaispäivänä hyvät kaupat, liikemies kun on.

Marley ei kuitenkaan jätä asiaa sikseen vaan tulee Scroogen luokse vierailulle tuonpuoleisesta. Eikä hän jää ainoaksi erikoiseksi vieraaksi, sillä Scrooge pääsee tutustumaan menneisyyteensä, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen kolmen eri haamun opastamana. Näillä retkillä saituri oppii elämästä jotain tärkeää.

Dickensin tarina sopii paremmin kuin hyvin joulun alla luettavaksi. Kertomuksen pohjalla on ajatus oikeasta joulun hengestä, mutta lisäksi siitä välittyy viesti, että aina on toivoa, aina voi muuttua ja muuttaa asioita parempaan suuntaan. Vaikka tämä sydämellinen ja lempeän humoristinen tarina on 170 vuoden ikäinen, on sillä yhä annettavaa myös nykyihmiselle. Sen pariin voi palata joku joulu, ja jokaisella lukukerralla lukija voi kirjan avulla tavoittaa joulun henkeä. Niin ainakin minulle kävi.

Saiturin joulusta ovat pitäneet myös ainakin Anna J., Katja, Henna, Jenni, Tohveli ja Sanna.

Kommentit

  1. Ostin tämän saman painoksen Helsingin kirjamessuilta tänä syksynä, mutta en ole vielä ehtinyt lukea. Jospa vaikka välipäivinä ehtisin... Ihanaa joulunaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehdit, kirja sopii niin hyvin juuri tähän ajankohtaan. Hyvää joulua!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…