Siirry pääsisältöön

Kjell Westö: Kangastus 38

"Joskus mennyttä ajatellessaan hän yritti todistaa itselleen, että se kaikki olikin ehkä vain pahaa unta, ettei sitä ollut tapahtunut, että hän oli oikeasti hullu, näki olemattomia asioita, että hän oli elänyt toista elämää jonka oli vain sattumoisin unohtanut, ja unohduksen takia hän näki sen sijaan kauheita unia, mutta jonain päivänä oikeat muistot palaisivat ja täyttäisivät hänen mielensä turvallisin ja valoisin kuvin."


Kjell Westö: Kangastus 38 (Otava 2013)
ruotsinkielinen alkuteos Hägring 38, suom. Liisa Ryömä
330 sivua

Kjell Westön romaani Kangastus 38 sijoittuu nimensä mukaisesti vuodelle 1938 - aikaan, jolloin Euroopan ilmapiiri oli jälleen kiristymässä ja menneet sotavuodet olivat vielä tuoreessa muistissa. Sisällissodan kauhuja kantaa mukanaan myös teoksen keskeinen henkilö Matilda Wiik, jonka muistot heräävät kipeästi eloon eräänä keskiviikkoiltana, kun hän kuulee työpaikallaan äänen menneisyydestä.

Matilda Wiik on rikkinäinen, ja tätä rikkinäisyyttä kuvastaa se, että hänen sisällään elää kolme henkilöä. On pidättyväinen rouva Wiik, joka työskentelee asianajotoimistossa; on vaitonainen Matilda, joka rakastaa elokuvia ja lukee Elokuva-Aittaa; ja sitten on vielä Miljaneiti, joka on niin äänekäs, että hänet on joskus vaikea saada hiljenemään.

Rouva Wiik päätyy töihin asianajaja Claes Thunen toimistoon. Thune on teoksen toinen keskeinen henkilö, joka on juuri eronnut ja jonka elämään sisältöä tuo työn ohessa Keskiviikkokerho, jossa hän tapaa vuosien takaisia ystäviään. Keskiviikkokerhon tapaamisissa ruoditaan maailmanpolitiikkaa ja tuodaan esille eriäviä näkemyksiä esimerkiksi juutalaisten tilanteesta. Muutenkin teoksessa luodaan vahvaa ajankuvaa: niin Matilda kuin keskiviikkokerholaisetkin ovat mukana, kun Helsingin vasta valmistuneella olympiastadionilla pidetään avajaiskilpailut. Kisojen sadan metrin juoksun voittaja sijoitetaan neljänneksi vain siksi, että hän on juutalainen. Tällä on yhteys todellisiin tapahtumiin, joita pyydettiin anteeksi tänä syksynä, 75 vuotta myöhemmin.

Westö luo upealla tavalla kuvaa paitsi teoksen ajasta, myös miljööstä ja henkilöistä. Romaanin henkilöhahmot ovat aitoja ja uskottavia, ja on helppo kuvitella mielessä 1930-luvun Helsinki. Westö kirjoittaa viehättävällä tavalla:
"Hän muistaisi myöhemmin että tuona päivänä usva oli laadultaan savuista, melkein ystävällistä. Se ei ollut tavallista maaliskuun harmautta, karua ja tylyä, jolloin sisimpien satama-altaiden yhä täysin mustassa vedessä kellui jäälauttoja ja pieniä jäälohkareita. Harmaus oli lempeämpää, peitto johon kietoutua."
Romaani pitää lukijan hyvin otteessaan, sillä jo alussa selviää, että jotain erikoista tulee tapahtumaan, kun Thune odottaa turhaan rouva Wiikiä töihin. Pitkin kertomusta annetaan vihjeitä siitä, millaisia kummituksia Matildan menneisyydestä löytyy, ja tarinaa keritään auki vähitellen. Loppuratkaisu yllättää.

Loistavan romaanin teemoja ovat muun muassa yksinäisyys, erilaisuus, sodan vaikutukset ja mielen järkkyminen.

Westön romaanista on puhuttu blogeissa paljon. Kangastus 38:n ovat lukeneet ainakin Kirsi, Kirjakissa, Katri, Leena, Marja-Riitta, Jaana, Suketus ja Paula.
Hanna oli mukana kirjamessujen lukupiirissä, jossa keskusteltiin juuri Westön romaanista. Kangastus 38 on aiheena myös Ylen Aamun kirjassa.

Tällä kirjalla avaan osallistumiseni Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.

Kommentit

  1. Tämä on ensimmäinen Westöni, vaikka kannankin käsilaukussani erästä herran musiikkiin liittyvää kolumnia, kunnes se hajoaa muistopölyksi.

    Kangastus 38 ei varsinaisesti tarjonnut minulle mitään uutta. Se on hyvin kirjoitettu ja varmaan myös kiinnostava vähemmän historiasta lukeneelle. Tämä oli minulle kuin kertausta. Rouva Wiik oli kirjan kiinnostavin hahmo ja laadullisesti kirjasta on vaikea mtiään huonoa sanoa, paitsi...en syttynyt tuleen.

    VastaaPoista
  2. Se onkin mystistä, miten joku teos saa syttymään ja toinen ei. Ja miten eri tavoin me lukemamme koemme.
    Olen samaa mieltä, että rouva Wiik oli kirjan kiinnostavin hahmo. Niin pidättyväinen, mutta mihin lopulta päätyikään!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min
Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen. Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää.
Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jäänyt kaksin tyttär…