Siirry pääsisältöön

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä

"Kirjablogit vievät lukijansa matkalle paitsi lukupäiväkirjamaisiin tunnelmiin, myös kohti kirjaelämyksiä, analyyttisiä arvioita sekä hauskoja ja joskus hulvattomia keskusteluja, joissa lukeminen on pääroolissa."


Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä (Avain 2013)
168 sivua
Hyvin nuorena kirjabloggarina oli mielenkiintoista tarttua Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen kirjablogikirjaan Rivien välissä. Heti alussa parivaljakko tiivistää hyvin sen, mitä kirjablogit lukijalleen antavat - sitaatin olen nostanut tuohon alkuun. Lukijana kirjabloggaamiseen tutustumisen aloittaneena otin heti toteamuksen omakseni. Kirjoittajana taas otin kirjaan tutustumisen kuin tutkimusretkenä maailmaan, josta en ole ehtinyt vielä päästä kovin syvällisesti perille. Tutkimusretki kyllä kannatti, niin kattavasti ja monipuolisesti Lumiomenan Katja ja Kirjainten virrassa -blogin Hanna kirjablogeja tarkastelevat.

Oma motiivini kirjabloggaamisen aloittamiselle oli se, että huomasin lukevani paljon mutta unohtavani monet kirjat turhan pian. Monesti ärsyynnyin, kun muistin jostain kirjasta jotain tärkeää, mutta en kuolemaksenikaan saanut päähäni kirjan nimeä - tai päinvastoin. Jonkun aikaa pidin kynän ja paperin avulla kirjapäiväkirjaa, mutta en kuitenkaan kokenut sitä omakseni. Niinpä pitkään mietittyäni päätin aloittaa bloggaamisen, jotta saisin kirjoitettua muistiin tärkeitä asioita lukemistani kirjoista. Ajattelin, että jos siihen päälle tulisi vuorovaikutusta muiden kirjoja rakastavien kanssa, olisi se vain plussaa.

Juuri yhteisöllisyys ja sosiaalinen vuorovaikutus nousevat mielestäni vahvasti esille Rivien välissä -teoksesta. Monessa kohtaa todetaan, että blogit perustuvat vuorovaikutukselle:
"Blogeja ei ole ilman lukijoita ja ilman toisia bloggaajia, joiden tekstejä linkittää ja joiden kanssa järjestää erilaisia tempauksia."
Tämän sosiaalisuuden ulottuvuuden ymmärsin kunnolla vasta tämän kirjan luettuani ja ihastuin entistä enemmän ajatukseen kirjabloggaamisesta. Mikä sen parempaa kuin jakaa ajatuksia ihmisten kanssa, joiden intohimon kohde on sama - kirjallisuus.

Rivien välissä -kirjablogikirjassa kerrotaan monipuolisesti kirjablogeista nimen valinnasta sisältöön, tekijänoikeuksia unohtamatta. Jos bloggaaminen kantaa minun kohdallani vaikkapa vuoden päähän, olisi mielenkiintoista palata kirjan ääreen uudelleen. Uskon, että silloin teoksella olisi vielä lisää annettavaa, kun huomio keskittyisi eri asioihin kuin nyt, noviisina.

Rivien välissä -teoksesta on kirjoitettu monen muun ohessa seuraavissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihinLuettua elämää, Erjan lukupäiväkirja, Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi, Sinisen linnan kirjasto ja Anna minun lukea enemmän.

Kommentit

  1. Mainiot sitaattivalinnat. Kuvaavat mielestäni tosi hyvin kirjablogimaailmaa. Ja monesti juuri kommenttiboxeista löytyy se kirjablogien mehukkain anti. Sosiaalinen ulottuvuus auttaa lisäksi jaksamaan ylläpitää blogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aina on kivaa saada kommentteja ja myös muiden kirjoittamien tekstien kommentointi on mukavaa, puhumattakaan kommenttien lukemisesta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat