Siirry pääsisältöön

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä

"Kirjablogit vievät lukijansa matkalle paitsi lukupäiväkirjamaisiin tunnelmiin, myös kohti kirjaelämyksiä, analyyttisiä arvioita sekä hauskoja ja joskus hulvattomia keskusteluja, joissa lukeminen on pääroolissa."


Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä (Avain 2013)
168 sivua
Hyvin nuorena kirjabloggarina oli mielenkiintoista tarttua Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen kirjablogikirjaan Rivien välissä. Heti alussa parivaljakko tiivistää hyvin sen, mitä kirjablogit lukijalleen antavat - sitaatin olen nostanut tuohon alkuun. Lukijana kirjabloggaamiseen tutustumisen aloittaneena otin heti toteamuksen omakseni. Kirjoittajana taas otin kirjaan tutustumisen kuin tutkimusretkenä maailmaan, josta en ole ehtinyt vielä päästä kovin syvällisesti perille. Tutkimusretki kyllä kannatti, niin kattavasti ja monipuolisesti Lumiomenan Katja ja Kirjainten virrassa -blogin Hanna kirjablogeja tarkastelevat.

Oma motiivini kirjabloggaamisen aloittamiselle oli se, että huomasin lukevani paljon mutta unohtavani monet kirjat turhan pian. Monesti ärsyynnyin, kun muistin jostain kirjasta jotain tärkeää, mutta en kuolemaksenikaan saanut päähäni kirjan nimeä - tai päinvastoin. Jonkun aikaa pidin kynän ja paperin avulla kirjapäiväkirjaa, mutta en kuitenkaan kokenut sitä omakseni. Niinpä pitkään mietittyäni päätin aloittaa bloggaamisen, jotta saisin kirjoitettua muistiin tärkeitä asioita lukemistani kirjoista. Ajattelin, että jos siihen päälle tulisi vuorovaikutusta muiden kirjoja rakastavien kanssa, olisi se vain plussaa.

Juuri yhteisöllisyys ja sosiaalinen vuorovaikutus nousevat mielestäni vahvasti esille Rivien välissä -teoksesta. Monessa kohtaa todetaan, että blogit perustuvat vuorovaikutukselle:
"Blogeja ei ole ilman lukijoita ja ilman toisia bloggaajia, joiden tekstejä linkittää ja joiden kanssa järjestää erilaisia tempauksia."
Tämän sosiaalisuuden ulottuvuuden ymmärsin kunnolla vasta tämän kirjan luettuani ja ihastuin entistä enemmän ajatukseen kirjabloggaamisesta. Mikä sen parempaa kuin jakaa ajatuksia ihmisten kanssa, joiden intohimon kohde on sama - kirjallisuus.

Rivien välissä -kirjablogikirjassa kerrotaan monipuolisesti kirjablogeista nimen valinnasta sisältöön, tekijänoikeuksia unohtamatta. Jos bloggaaminen kantaa minun kohdallani vaikkapa vuoden päähän, olisi mielenkiintoista palata kirjan ääreen uudelleen. Uskon, että silloin teoksella olisi vielä lisää annettavaa, kun huomio keskittyisi eri asioihin kuin nyt, noviisina.

Rivien välissä -teoksesta on kirjoitettu monen muun ohessa seuraavissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihinLuettua elämää, Erjan lukupäiväkirja, Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi, Sinisen linnan kirjasto ja Anna minun lukea enemmän.

Kommentit

  1. Mainiot sitaattivalinnat. Kuvaavat mielestäni tosi hyvin kirjablogimaailmaa. Ja monesti juuri kommenttiboxeista löytyy se kirjablogien mehukkain anti. Sosiaalinen ulottuvuus auttaa lisäksi jaksamaan ylläpitää blogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aina on kivaa saada kommentteja ja myös muiden kirjoittamien tekstien kommentointi on mukavaa, puhumattakaan kommenttien lukemisesta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…