Siirry pääsisältöön

Sinikka Tirkkonen: Valon halki, pimeän halki

"Aamu tyyni, pitkät valojuovat, kaikki kesän kukat,
sireenien juovuttava tuoksu, kieloja, pihlajien tuoksu,
lehvistö luo myös pitkän varjon--"

Sinikka Tirkkonen: Valon halki, pimeän halki (ntamo 2013)
81 sivua

Sinikka Tirkkosen runokokoelma Valon halki, pimeän halki on jaettu viiteen osaan. Ensimmäisessä osassa Minun on kerrottava tämä puhutaan kirjoittamisesta. Runoilija hahmottuu ikään kuin välineenä, joka tuo esille sanat, joiden on pakko tulla julki. Välillä kirjoittaminen on vaikeaa ja kirjoittaja väsyy, kokee voimattomuutta ja sanomisen vaikeutta:
"Miten kuvata tämä etäisyys, johon olen pukeutunut, minä etäinen ja / läheinen--" 
Kyllä tämä runoilija osaa sanoa, epäilyksistään huolimatta. Hän luo kokoelmassaan upeita kuvia luonnosta ja maailmasta. Esimerkiksi runo Sarastuksen aikaan sykähdyttää sanomallaan, jonka mukaan aamuauringon sarastaessa tuntuu, että "kaikki voisivat tehdä rauhan".

Toisessa osassa Sallitteko että puhun hulluudesta runojen puhuja tietää, että puhetta hulluudesta ei sallita, mutta hän puhuu silti:
"--lääkärin puhe tekee minut ehyeksi,
piirrän primitiivisiä merkkejä, sielun aakkosia, kaipaan sananjalkojen alle
nukkumaan, kerron sen muille potilaille--"
Ja:
"Mielisairaalan käytävillä kannoin huojuen omaa universumiani--"
Runojen äärellä tulee miettineeksi, mitä hulluus lopulta on ja kuka on hullu.

Kolmas osa on nimeltään Jonakin päivänä sinä tulet takaisin ja sisältää ajatuksen, että ihminen tarvitsee toista ihmistä, jonkun, joka ymmärtää:
"--sinun kaupungissasi kadun kulmatkin meditoivat,
minun parisieluni, minun kärsijäni, minun ymmärtäjäni."
Mutta ei onni aina tule eikä odottavaa palkita:
"--ei ihminen tule koskaan takaisin,
sen tähden luen sinun kirjettäsi salaa niittyvillan valossa." 
Ja joskus yksinäisyys voi olla se, mitä haluaa, oma valinta.

Neljäs osa, Eeva-Liisa Manner tuli lähelle ja puhui kuin äiti, luo runoilijat seeprojen laumaksi, joka on erilainen ja lopulta yksin. Viides osa Perhosten paluu, pihlajien kukat on osista lyhyin, siinä on vain neljä runoa. Runot muodostavat kokoelmalle sopuisan päätännön, jossa runojen puhuja toteaa, että näin on hyvä, on hyvä olla yksin putkinotkolaisessa kesässä:
"Mesiangervoniityllä. Yksin.
Vain tuoksujen suloisessa kahleessa.
Olen tullut perille."
Sinikka Tirkkosen kuudes runokokoelma on vahva ja kaunis. Runojen äärelle on hyvä pysähtyä yhä uudelleen, niin paljon niillä on annettavaa.

Myös Ritva on kirjoittanut Tirkkosen runokokoelmasta.

Sinikka Tirkkosen runokokoelma on ehdolla vuoden 2014 Savonia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ehdolla ovat myös Antti Heikkisen Pihkatappi, Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta, Marja-Leena Tiaisen Khao Lakin sydämet, Jouni Tossavaisen Kesäpäivä ja Asko Sahlbergin Herodes. Palkinnon saajan valinta ei varmasti ole helppo, niin hyviä ja erilaisia teokset ovat. Minä voin kyllä tunnustaa liputtavani Inka Nousiaisen ja Antti Heikkisen puolesta, heidän romaaninsa nousivat lukukokemuksina ylitse muiden. Ylen uutisen mukaan palkinnon saaja julkistetaan 2.1.2014.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…