Siirry pääsisältöön

Sinikka Tirkkonen: Valon halki, pimeän halki

"Aamu tyyni, pitkät valojuovat, kaikki kesän kukat,
sireenien juovuttava tuoksu, kieloja, pihlajien tuoksu,
lehvistö luo myös pitkän varjon--"

Sinikka Tirkkonen: Valon halki, pimeän halki (ntamo 2013)
81 sivua

Sinikka Tirkkosen runokokoelma Valon halki, pimeän halki on jaettu viiteen osaan. Ensimmäisessä osassa Minun on kerrottava tämä puhutaan kirjoittamisesta. Runoilija hahmottuu ikään kuin välineenä, joka tuo esille sanat, joiden on pakko tulla julki. Välillä kirjoittaminen on vaikeaa ja kirjoittaja väsyy, kokee voimattomuutta ja sanomisen vaikeutta:
"Miten kuvata tämä etäisyys, johon olen pukeutunut, minä etäinen ja / läheinen--" 
Kyllä tämä runoilija osaa sanoa, epäilyksistään huolimatta. Hän luo kokoelmassaan upeita kuvia luonnosta ja maailmasta. Esimerkiksi runo Sarastuksen aikaan sykähdyttää sanomallaan, jonka mukaan aamuauringon sarastaessa tuntuu, että "kaikki voisivat tehdä rauhan".

Toisessa osassa Sallitteko että puhun hulluudesta runojen puhuja tietää, että puhetta hulluudesta ei sallita, mutta hän puhuu silti:
"--lääkärin puhe tekee minut ehyeksi,
piirrän primitiivisiä merkkejä, sielun aakkosia, kaipaan sananjalkojen alle
nukkumaan, kerron sen muille potilaille--"
Ja:
"Mielisairaalan käytävillä kannoin huojuen omaa universumiani--"
Runojen äärellä tulee miettineeksi, mitä hulluus lopulta on ja kuka on hullu.

Kolmas osa on nimeltään Jonakin päivänä sinä tulet takaisin ja sisältää ajatuksen, että ihminen tarvitsee toista ihmistä, jonkun, joka ymmärtää:
"--sinun kaupungissasi kadun kulmatkin meditoivat,
minun parisieluni, minun kärsijäni, minun ymmärtäjäni."
Mutta ei onni aina tule eikä odottavaa palkita:
"--ei ihminen tule koskaan takaisin,
sen tähden luen sinun kirjettäsi salaa niittyvillan valossa." 
Ja joskus yksinäisyys voi olla se, mitä haluaa, oma valinta.

Neljäs osa, Eeva-Liisa Manner tuli lähelle ja puhui kuin äiti, luo runoilijat seeprojen laumaksi, joka on erilainen ja lopulta yksin. Viides osa Perhosten paluu, pihlajien kukat on osista lyhyin, siinä on vain neljä runoa. Runot muodostavat kokoelmalle sopuisan päätännön, jossa runojen puhuja toteaa, että näin on hyvä, on hyvä olla yksin putkinotkolaisessa kesässä:
"Mesiangervoniityllä. Yksin.
Vain tuoksujen suloisessa kahleessa.
Olen tullut perille."
Sinikka Tirkkosen kuudes runokokoelma on vahva ja kaunis. Runojen äärelle on hyvä pysähtyä yhä uudelleen, niin paljon niillä on annettavaa.

Myös Ritva on kirjoittanut Tirkkosen runokokoelmasta.

Sinikka Tirkkosen runokokoelma on ehdolla vuoden 2014 Savonia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ehdolla ovat myös Antti Heikkisen Pihkatappi, Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta, Marja-Leena Tiaisen Khao Lakin sydämet, Jouni Tossavaisen Kesäpäivä ja Asko Sahlbergin Herodes. Palkinnon saajan valinta ei varmasti ole helppo, niin hyviä ja erilaisia teokset ovat. Minä voin kyllä tunnustaa liputtavani Inka Nousiaisen ja Antti Heikkisen puolesta, heidän romaaninsa nousivat lukukokemuksina ylitse muiden. Ylen uutisen mukaan palkinnon saaja julkistetaan 2.1.2014.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii