Siirry pääsisältöön

Joulukuun luetut ja uuden vuoden toivotukset

"Kun menin ulos, näin, että kuutamo valaisi Joenjoen kuin sininen aurinko olisi paistanut kaiken maamme yllä. Maat, jotka vielä hetki sitten olivat punaisen, keltaisen ja sinipunaisen ruskan vallassa, lepäsivät nyt sinisen hohteen alla. Eikä mikään kasvanut, vaan luonto odotti kesää lumipeitteen alla; sitä, että kaamos katoaisi."
(Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu, Gummerus 2013)


Joulukuussa tuli marraskuun tapaan luettua paljon. Joulun tunnelmaan sopi mainiosti Charles Dickensin Saiturin joulu, jonka aion ottaa jouluperinteekseni myös tulevina vuosina. Kaunokirjallisuudesta sykähdyttivät myös Päivi Alasalmen Joenjoen laulu, Kjell Westön Kangastus 38 ja Jenni Linturin Malmi, 1917. Vuoden 2013 päätin lukemalla John Irvingin teoksen Kaikki isäni hotellit, ja sen verran vahvasti tarina vei mukanaan, että aion tutustua kirjailijan muihinkin teoksiin.

Tartuin joulukuussa ensimmäiseen haasteeseen, joka on Suketuksen ideoima Ihminen sodassa -lukuhaaste. Siihen olen lukenut jo neljä kirjaa ja ylennyt siten sotamiehestä korpraaliksi. Haaste on todella innostava!

Aivan joulukuun viime päivinä ilmoittauduin mukaan myös Annamin Vive la France! -haasteeseen. Edellisen tapaan tässäkin on kiinnostava kirjalista, johon sisältyy monta sellaista teosta, joihin en ole aiemmin saanut tartuttua. Lisäksi mielessä on ensi kesälle varattu matka Ranskaan, jota ajatellen on mukavaa perehtyä kohdemaan kirjallisuuteenkin. Vielä en ole ehtinyt yhteenkään haasteen kirjaan perehtyä, mutta lukulistaani olen pari kiinnostavaa teosta lisännyt.

Tietokirjallisuutta luin joulukuussa vähänlaisesti, mutta mukaviin teoksiin tuli silläkin saralla tutustuttua. Erityisesti mieleen jäi kirjablogikirja Rivien välissä, johon oli erityisen antoisaa perehtyä tällaisena tuoreena kirjabloggaajana.

Ihana kirjallinen kuukausi on jälleen takana, niin monia elämyksiä olen saanut kokea. Toivottavasti myös alkava vuosi on antoisa niin kirjallisesti kuin muutenkin. Ensi vuosi on muuten Tove Janssonin juhlavuosi, ja Jansson tulee olemaan esillä monin tavoin. Lisätietoa juhlavuodesta löytyy Tove 100 -sivustolta, ja merkkivuosi tulee näkymään myös minun lukemistossani. Esimerkiksi Tuula Karjalaisen teos Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta on kirjahyllyssäni odottamassa lukemista. 

Mutta nyt: oikein onnellista ja kirjallista uutta vuotta 2014!

Kommentit

  1. Ja minulta on Irvingiltä lukematta juuri tuo Kaikki isäni hotellit;)

    Onnea vuodelle 2014, tähtien tuiketta ja tarinoiden taikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Leena! Ja kiitos Sinulle ajatustenvaihdosta näiden parin viime kuukauden aikana. :)

      Poista
  2. Minäkin hyppäsin mukaan tuohon Vive la France!-haasteeseen. Ranska on aina ollut sydäntäni lähellä. Kesämatka Ranskaan kuulostaa ihanalta (rakastan Pariisia!). :)

    Iloista ja mielenkiintoista tulevaa kirjavuotta 2014! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle!

      Me suuntaamme kesällä Ranskan kaakkoiskulmalle, se on aivan uusi aluevaltaus. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…