Siirry pääsisältöön

Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas

"Hahaa! Sota tuli sittenkin, ihan niin kuin oli odotettu ja ennustettu ja lyöty vetoa. Niinisalon kasarmilla on sellainen juoksu ja meteli, että tuntuu kuin kuri olisi haudattu yhdessä rauhan kanssa. Nyt on tosi kyseessä: nyt tapellaan ja hoidetaan homma nopeasti. Vanhat rajat palautetaan, sitten pyyhitään kädet housuntakamukseen ja palataan normaaliin elämään."
Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas (Gummerus 2001)
Ruotsinkielinen alkuteos Marsipansoldaten
Suomentanut Leena Vallisaari
496 sivua
Ulla-Lena Lundberg oli minulle tuntematon kirjailija ennen hänen viimevuotista romaaniaan Jää, joka voitti Finlandia-palkinnon. Ihastuin romaaniin todella paljon, ja edelleen se on yksi parhaita viime vuosina lukemiani kirjoja.

Marsipaanisotilas on yhteydessä Finlandia-voittajaan siten, että myös tässä romaanissa tutustutaan Kummelin perheeseen. Vanhemmat, huoleton Leonard ja säntillinen Martha, toimivat pienellä koululla opettajina. Lapsista vanhin, Petter, on Jään pääosassa ja tässä romaanissa perheen tasapainottaja, järjen ääni. Petterin jälkeen tulee Frej, joka on taiteellisesti taitava. Kolmas poika Göran on rakastettava äidin ja isän suosikki, ja hän tietää sen hyvin itsekin. Riihimäen AUK:ssa hän jopa esittelee itsensä ruotsalaiseksi mammanpojaksi. Nuorin lapsi on perheen ainoa tytär Charlotte, joka on alkanut huomata, että hän herättää kiinnostusta vastakkaisessa sukupuolessa.

Kummelin perheen jäsenistä etualalle kirjassa nousevat Frej ja Göran, jotka molemmat päätyvät sotaväkeen Suomea puolustamaan. Nuorukaiset ovat suorastaan lapsellisen innoissaan mahdollisuudesta päästä "tappelemaan", mutta talvisota päättyy ennen kuin he ehtivät tositoimiin. Pian kuitenkin alkaa jatkosota, ja veljekset päätyvät rintamalle, kumpikin omalle taholleen. Rintamatapahtumia kuvataan kiinnostavasti kahden veljeksen näkökulmista niin, että nuorten miesten luonteenlaadut tulevat sotatoimissakin esille. Göran eli Jösse dramatisoi tapahtumia mielellään, kun taas Frej ei pienestä hätkähdä. Göran tarvitsee jatkuvasti kotoa paljon kaikenlaista, kun taas Frej ei tarpeitaan tuo niin vahvasti esille.

Marsipaanisotilaassa on kysymys monesta asiasta. On perhe, johon liittyy velvollisuuksia. Joku ottaa nuo velvollisuudet liiankin vakavasti, toinen taas ei niitä edes huomaa. On ruotsalaisuus Suomessa ja rintamalla. On tietenkin itse sota, johon suhtaudutaan välillä yllättävän kevyesti. On sodan päättyminen, mikä ei aiheuta yksiselitteisesti vain riemua vaan myös kysymyksiä: kuka minä olen, missä minun paikkani nyt on? On tunteita ja elämää, jota varten on asetettu tai asetetaan odotuksia.

Jäässä ihailin Lundbergin luomaa kertojanääntä, joka on leppoisan jutusteleva ja lämmin. Samanlaista kerrontaa löytyy myös Marsipaanisotilaasta:
"Haa! Nyt olemme kuitenkin kiiruhtaneet asioiden edelle. Keittiön pöydässä, missä Hellén puhisee elintarvikkeiden luovutuksista, jotka puristavat viljelijästä kaiken viimeistä pisaraa myöten, pahemmin kuin punakaarti konsanaan, vaikka hevoset ja miehet on jo viety väkisin sotaan, ei nimittäin ole vielä puhuttu mitään tulevista aikeista."
Välillä tuntuu, kuin olisin lukijana kertojan kanssa paikalla, katselemassa ja kuuntelemassa tapahtumia. Ja ehkä hieman myös ihmettelemässä niitä.
Lundberg myös kuvailee tavattoman kauniisti tavallisia asioita:
"Ja ennen kaikkea on hiljaista. On niin hiljaista että kuulee, kun alkaa tihuuttaa, kuulee auringon nousevan. Kuulee pimeyden laskeutuvan ja kuulee sarastuksen hiljalleen kapuavan metsänreunan takaa. Kuulee tähtien syttyvän vienosti räsähtäen, kuulee kuun purjehtivan rahisten yli yötaivaan, kuulee maailmankaikkeuden hiljaisuuden."
Romaanista löytyy jotain samaa viehätystä kuin Jäästä, mutta kyllä Finlandia-voittaja on hiotumpi ja nautinnollisempi lukukokemus. Tätä kirjaa olisi voinut mielestäni tiivistää, jotta huomio olisi pysynyt paremmin tarinassa.

Tämä on neljäs kirja, jonka olen lukenut Ihminen sodassa -haasteeseen. Marsipaanisotilaan ansiosta ylenen siis sotamiehestä korpraaliksi!

Marsipaanisotilaasta ovat kirjoittaneet myös ainakin SaraJaana, Katja, Minna ja Morre.

Kommentit

  1. Sulla on hyvä vauhti! Itsekin ylenin juuri korpraaliksi, hyvä päätös tälle vuodelle. ;)

    Olen tämän Marsipaanisotilaan joskus haalinut hyllyyn nököttämään, ja aion sen vielä lukea, vaikka itse en Jäästä niin suuresti ihastunutkaan. Lundbergin kirjoitustyylissä on kuitenkin jotain kiehtovaa, ja sotakuvaukset ovat alkaneet nyt purra meikäläiseen ihan uudella tavalla. Kenties siis ensi vuoden aikana minäkin luen tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain sinulle innostavasta haasteesta, olen nyt kiinnostunut sotia käsittelevästä kirjallisuudesta ihan uudella tavalla. Ja onnittelut ylennyksestä! :)

      Poista
  2. Tämä kirja on ollut jo kauan lukulistalla! Ehkä saisin sen viimeinkin luettua, sopii hyvin tuohon Ihminen sodassa -haasteeseen johon itsekin osallistun :)

    VastaaPoista
  3. Tuo Ihminen sodassa -haaste on kyllä tosi innostava. Sen myötä tulee varmaan luettua monta kirjaa, joihin on jo kauan pitänyt tarttua. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El