Siirry pääsisältöön

Jouni Tossavainen: Kesäpäivä

"Saariretki niin kuin ennen. Aina hidasta aikaa, kaikki aika saaressa taaksepäin.

Yhden päivän laulu kuin unennäköä auteren. Kaskisavujen lävitse keskikesän hellä valo.

Madot matkassa, pojat veneessä ja koukut kiinni ongissa. Sitten vettä, airot kämmenissä, järvessä ja ilmassa. Niskan takana kallion kolo, johon kokka niska kekassa."


Jouni Tossavainen: Kesäpäivä (Like 2013)
157 sivua

Kun ulkona on lunta ja pakkasta, on jotenkin lohduttavaa tarttua kirjaan nimeltä Kesäpäivä. Mutta kun kirjan avaa ja lukee ensimmäiset sivut, mielen valtaa hämmennys: tätäkö tämä koko kirja on? On kuin lukisi proosarunoa, sillä teksti on väljää ja kielestä puuttuvat kokonaan verbit. Olen varma, että tällainen tyyli jakaa mielipiteet, enkä itsekään voi sanoa kirjan kielestä varauksetta pitäväni. Mutta kun jaksaa lukea ja tyyliin tottuu, tarina kyllä sieltä kielen takaa hahmottuu. Harmillista vain, että kieli nousee niin vahvasti tarinan ja lukijan väliin.

Kesäpäivä kuvaa yhtä päivää 1960-luvun Savossa. On nainen, joka odottaa miestään kotiin, ja naisella kaksi poikaa. (Toinen pojista on kirjailija itse, joka kertoo kirjassa oman äitinsä tarinaa.) Odottaessa tulee kerrattua omaa elämää ja avioliiton vaiheita: helppoa ei ole ollut.
Viimein odotus palkitaan, mutta pihaan ei tulekaan aviomies vaan parivaljakko, joka yllättää.

Tässä yhdenpäivänromaanissa avautuu kuvia elämästä viidenkymmenen vuoden takaa. Kuvat ovat realistisia ja uskottavia, sillä onnen keskellä myös huolia riittää. Kesän kuvaus viehättää ja saa melkein tuntemaan ulkona kuivuvan pyykin tuoksun.

Kesäpäivää on luettu ainakin Sinisen linnan kirjastossa ja Scrofa-blogissa.

Kommentit

  1. Tervehdys Jonna, ja kiitos kirjoituksesta. Lisää kertomuksia Kesäpäivästä löytyy täältä:
    http://jounitossavainen.blogspot.fi/2013/02/kesapaivan-ensimmainen-arvostelu-ja.html

    tjt

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…