Siirry pääsisältöön

Susan Sellers: Vanessa & Virginia

"Sinä olet kuvan keskellä. Näyttää kuin sinut olisi maalattu eri paletilla. Hiuksissasi on säikeitä tulen punasta, mekossasi raitoja taivaan hopeasta. Nouset esiin muun maalauksen monotonisesta synkkyydestä."


Susan Sellers: Vanessa & Virginia (Into 2013)
Suomentanut Soili Takkala
244 sivua

Vaikka Susan Sellersin romaani Vanessa & Virginia on fiktiivinen, pohjautuu se kahden todellisen taiteilijan elämään. Kirjassa kuvataiteilija Vanessa Bell kirjoittaa sisarelleen Virginia Woolfille ikään kuin pitkän kirjeen. Romaani muodostuu tajunnanvirtamaisista tuokiokuvista ja muistoista, ja tyyli tuo väkisinkin mieleen kirjeen saajan, Virginia Woolfin.

Kirjasta käy ilmi se, kuinka paljon sisaret peilaavat itseään toistensa kautta ja kuinka he vaikuttavat toisiinsa. Vaikka he ovat toistensa kilpailijoita ja vaikka Vanessa tuntee jatkuvasti jäävänsä pikkusiskonsa varjoon, ovat he usein myös toistensa tuki ja turva. Tämä tasapainottelu sekä ottaa että antaa.
Lepyttelimme toinen toistamme liioittelemalla eroavaisuuksiamme, luopumalla kaikista vaatimuksista toisen alueelle. Minä, aina vähemmän taitavana kielellisesti kuin sinä, luovutin sanat sinulle kokonaan. Itselleni otin maalauksen.
Molemmille naisille taiteellisuus on sekä lahja että taakka. Kumpikin kokee epävarmuutta ja pelkoa, sisar nähdään eri taiteenlajista huolimatta kilpailijana:
Minulla on äkillinen, tuskallinen mielikuva sinusta menestyvänä kirjailijana, kysyttynä ja juhlittuna, samalla kun omat maalaukseni jäävät huomiotta. Tunnen itseni poissuljetuksi ja toissijaiseksi.
Taide on kuitenkin Vanessalle myös pakotie, mahdollisuus siirtyä toiseen maailmaan:
Upottaudun kuvani arvoitukseen. Tartun tilaan ja muotoon, valoon ja varjoon, ääriviivoihin ja pintaan. Samalla unohdan sinun tuskasi, isän surkeuden ja Stellan huolet.
Romaani on melankolisen kaunis ja ehyt katkelmallisuudestaan huolimatta. Vanessan ja Virginian kilpailuasetelman takaa on luettavissa vahvaa rakkautta, vaikka Vanessa sanookin miettivänsä, rakastiko hänen sisarensa häntä todella. Suurten surujen keskellä sisar on aina se, joka saapuu paikalle ja on läsnä.

Susan Sellersin romaani vie mukanaan niin, että kirja oli pakko ahmia melkein yhdeltä istumalta. Teos on vaikuttava ja uskoakseni antoisa sisarsuhteen kuvaajana, vaikka taiteilijat eivät olisikaan tuttuja. Woolfini olen kyllä lukenut, mutta Vanessa Bell oli minulle entuudestaan tuntematon.

Vanessa & Virginia -romaania on luettu paljon. Kirjasta on kirjoitettu ainakin Leenan blogissa, Sabinan knallissa, Täällä toisen tähden alla, Sinisen linnan kirjastossa ja Sallan lukupäiväkirjassa.

Kommentit

  1. Minustakin oli ihana tututustua Vanessaan! Ja he todellakin välittivät toisistaan lievästä sisarkateudesta huolimatta. Tämä kaikki tulee ilmi myös Nigel Nicolsonin kirjassa Virginia Woolf.

    Pidin tästä kirjasta niin paljon, että se on lukuvuoteni viiden parhaan kirjan joukossa. Kiva että sinäkin löysit tämän kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hieno tuttavuus. Kiitos tuosta vinkistä, pitääkin tutustua myös Nicolsonin kirjaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…