Siirry pääsisältöön

Susan Sellers: Vanessa & Virginia

"Sinä olet kuvan keskellä. Näyttää kuin sinut olisi maalattu eri paletilla. Hiuksissasi on säikeitä tulen punasta, mekossasi raitoja taivaan hopeasta. Nouset esiin muun maalauksen monotonisesta synkkyydestä."


Susan Sellers: Vanessa & Virginia (Into 2013)
Suomentanut Soili Takkala
244 sivua

Vaikka Susan Sellersin romaani Vanessa & Virginia on fiktiivinen, pohjautuu se kahden todellisen taiteilijan elämään. Kirjassa kuvataiteilija Vanessa Bell kirjoittaa sisarelleen Virginia Woolfille ikään kuin pitkän kirjeen. Romaani muodostuu tajunnanvirtamaisista tuokiokuvista ja muistoista, ja tyyli tuo väkisinkin mieleen kirjeen saajan, Virginia Woolfin.

Kirjasta käy ilmi se, kuinka paljon sisaret peilaavat itseään toistensa kautta ja kuinka he vaikuttavat toisiinsa. Vaikka he ovat toistensa kilpailijoita ja vaikka Vanessa tuntee jatkuvasti jäävänsä pikkusiskonsa varjoon, ovat he usein myös toistensa tuki ja turva. Tämä tasapainottelu sekä ottaa että antaa.
Lepyttelimme toinen toistamme liioittelemalla eroavaisuuksiamme, luopumalla kaikista vaatimuksista toisen alueelle. Minä, aina vähemmän taitavana kielellisesti kuin sinä, luovutin sanat sinulle kokonaan. Itselleni otin maalauksen.
Molemmille naisille taiteellisuus on sekä lahja että taakka. Kumpikin kokee epävarmuutta ja pelkoa, sisar nähdään eri taiteenlajista huolimatta kilpailijana:
Minulla on äkillinen, tuskallinen mielikuva sinusta menestyvänä kirjailijana, kysyttynä ja juhlittuna, samalla kun omat maalaukseni jäävät huomiotta. Tunnen itseni poissuljetuksi ja toissijaiseksi.
Taide on kuitenkin Vanessalle myös pakotie, mahdollisuus siirtyä toiseen maailmaan:
Upottaudun kuvani arvoitukseen. Tartun tilaan ja muotoon, valoon ja varjoon, ääriviivoihin ja pintaan. Samalla unohdan sinun tuskasi, isän surkeuden ja Stellan huolet.
Romaani on melankolisen kaunis ja ehyt katkelmallisuudestaan huolimatta. Vanessan ja Virginian kilpailuasetelman takaa on luettavissa vahvaa rakkautta, vaikka Vanessa sanookin miettivänsä, rakastiko hänen sisarensa häntä todella. Suurten surujen keskellä sisar on aina se, joka saapuu paikalle ja on läsnä.

Susan Sellersin romaani vie mukanaan niin, että kirja oli pakko ahmia melkein yhdeltä istumalta. Teos on vaikuttava ja uskoakseni antoisa sisarsuhteen kuvaajana, vaikka taiteilijat eivät olisikaan tuttuja. Woolfini olen kyllä lukenut, mutta Vanessa Bell oli minulle entuudestaan tuntematon.

Vanessa & Virginia -romaania on luettu paljon. Kirjasta on kirjoitettu ainakin Leenan blogissa, Sabinan knallissa, Täällä toisen tähden alla, Sinisen linnan kirjastossa ja Sallan lukupäiväkirjassa.

Kommentit

  1. Minustakin oli ihana tututustua Vanessaan! Ja he todellakin välittivät toisistaan lievästä sisarkateudesta huolimatta. Tämä kaikki tulee ilmi myös Nigel Nicolsonin kirjassa Virginia Woolf.

    Pidin tästä kirjasta niin paljon, että se on lukuvuoteni viiden parhaan kirjan joukossa. Kiva että sinäkin löysit tämän kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hieno tuttavuus. Kiitos tuosta vinkistä, pitääkin tutustua myös Nicolsonin kirjaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?