Siirry pääsisältöön

Jenni Linturi: Malmi, 1917

"Kansallisteatteri, katukivet, hevosten jätökset. Juna vihelsi. Oiva hyppäsi kyytiin vauhdista. Hän ei ollut ainoa. Mahorkkaa ja eilisen eväsleipiä, miehet puhuivat naisista, naiset lapsista, lapset nälästä. Sade vinkui ikkunoiden takana. Maisemat valuivat yhdeksi ja samaksi, yhdistivät köyhät ja vielä köyhemmät, kylät ja kaupungit."


Jenni Linturi: Malmi, 1917 (Teos 2013)
206 sivua

Jenni Linturin romaanissa Malmi, 1917 lukija paiskataan heti alussa niin tapahtumien keskelle, että hetken hengästyttää. Pitää miettiä, kuka on kuka ja mitä oikein tapahtui. Mutta tapahtumat imaisevat mukaansa niin, ettei liikaa ehdi jäädä miettimään.

Romaanin maailma on epävakaa, kun punaiset ja valkoiset hakevat itsenäistyvän isänmaan paikkaa. Maailma on myös raju ja raaka, mutta silti on tilaa nuorten ihmisten, Ingeborgin, Letun, Oivan ja Anteron, unelmille. Ingeborg haluaa "suur-ihmiseksi", hänen sisarensa Lettu haluaa Oivan ja Oiva haluaa Ingeborgin. Oivan veli Antero taas haluaa taistella oikeiksi näkemiensä asioiden puolesta. Ja kun maailma on jakautunut monessa mielessä kahtia, mahdollisuuksia taistelemiseen kyllä löytyy.

Kuten oikeassakin elämässä, unelmat toteutuvat, jäävät toteutumatta tai muuttuvat. Nuoret kasvavat aikuisiksi maailmassa, jossa joudutaan näkemään monenlaista, jossa "totuuskin oli valhetta". Kaikki koettu saa Oivan pohtimaan, että ehkä elämä onkin leikkiä.

Jenni Linturi luo elävän kuvan vuoden 1917 Malminkylästä, joka on kuin "syyläpaise Helsingin pitäjän muuten virheettömässä ihossa". Hän kirjoittaa kuvallisesti ja jättäen aukkoja, joten lukijalta vaaditaan tarkkuutta. Mutta tarkka lukeminen kyllä kannattaa, niin elävän kuvan romaani lukijansa eteen loihtii.

Jenni Linturin kirjasta on kirjoitettu esimerkiksi Sinisen linnan kirjastossa, Kulttuuripohdinnoissa ja Habaneran havainnoissa.

Tämän kirjan luen mukaan Ihminen sodassa -haasteeseen. Nyt olen lukenut kaksi kirjaa ja ansainnut sotamiehen arvon. Jei! :)

Kommentit

  1. Kivankuuloinen kirja tähän haasteeseen. Minullakin on toinen Ihminen sodassa-kirja menossa, sijoittuu 2. maailmansotaan. Se sota alkaa jo tulla korvista ulos, joten pitää minunkin yrittää bongailla luettavaa jonkun muun sodan tiimoilta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linturin kirjaahan ei ole tuolla kirjahaasteen listalla, mutta arvelin, että se teemoiltaan sopii haasteeseen. :) Tuo Westön teos Kangastus 38 miellytti minua myös, mutta yritän jatkossa päästä käsiksi kirjoihin, jotka kytkeytyvät tiiviimmin sotaan. Nyt olen lymyillyt vasta vähän taisteluissa päin. :)

      Poista
  2. Tämä kiinnostaa minua kovasti, kuten myös Linturin esikoinen. Kuulostaa kirjalta, johon kannattaa tarttua, mutta ehkä hieman keskittyneemmin kuin mihin minulla juuri nyt on mahdollisuus. Eli mennee ensi vuoden puolelle.

    Onnea ensimmäisestä sotilasarvosta, siitä on hyvä jatkaa eteenpäin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Tälle kirjalle tosiaan kannattaa varata aikaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä ajatuksia kirja sinussa herättää. Ehkä sitten ensi vuoden puolella!

      Poista
  3. Onnea olet voittanut Aarnion Tuulien taikuri kirjan joululahja-arpajaisistani. Laita osoitteesi maimalaak@gmail.com jotta voin postittaa kirjan sinulle. Onnea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tämäpä ihana jouluyllätys - kiitos! :) Laitan sähköpostia hetimiten!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…