Siirry pääsisältöön

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

"--kaadan jalapénoja suoraan suuhuni, annan liemen valua surutta naamalle ja rinnuksille ja pinkille sängynpeitteelle. Nielen lähes purematta. Tiedän että jalapénon scovillet ovat säälittävät, se maistuu suussani suunnilleen suolakurkulta, mutta pelkkä tieto siitä että noissa rouskuvissa viipaleissa on kapsaisiinia saa käsien tärinän lievenemään. Parin minuutin kuluttua Kellarin sysimusta vesi on vetäytynyt hivenen alemmas, se loiskuu juuri ja juuri aivojeni tulvarajan alapuolella."


Johanna Sinisalo: Auringon ydin (Teos 2013)
337 sivua

Tutustuin ensimmäistä kertaa Johanna Sinisaloon, kun luin hänen Finlandia-palkitun romaaninsa Ennen päivänlaskua ei voi. Se vaikutti voimakkaasti ja on edelleenkin mielestäni Sinisalon paras teos, joskin vakuuttavaa jälkeä kirjailija on tehnyt myöhemminkin. Niin myös käsillä olevassa teoksessa.

Auringon ydin on dystopia, joka sijoittuu 2010-luvulle. Eletään Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa, jossa elämä on tarkkaan säädeltyä. Lähes kaikki nautintoaineet ovat kiellettyjä, ja ihmisten tulee asettua tiettyyn muottiin. On eloi-naisia ja maskoi-miehiä, jotka täyttävät kriteerit. Kansalaisia valvovan Viraston tehtävänä on löytää joukosta morlokki-naiset ja miinusmiehet, ja sukupuolitestiin joutuu myös kirjan päähenkilö Vanna, joka on jotain muuta kuin miltä näyttää ja joka onnistuu esittämään toivottua ihmistyyppiä.

Vannaan rakastuu Jare, joka on koukussa adrenaliiniin. Hän rakastaa vaaraa ja haluaa rahaa. Yhdessä he Vannan kanssa päätyvät välittämään chiliä, johon Vanna on koukussa ja jota voi vielä saada - toisin kuin nikotiinia tai alkoholia, puhumattakaan huumausaineista.

Romaaniin rakentuu heti alussa jännitettä, kun Vanna kirjoittaa kirjeitä sisarelleen Mannalle, jonka olinpaikkaa hän ei tiedä. Hän ei edes tiedä, onko Manna elossa. Sisaren etsiminen ja chilin välittäminen rakentavat kokonaisuuden, josta on pakko päästä selville, joten kirjaa on vaikea laskea käsistään.

Vaikka en ole dystopioiden suuri ystävä, teki Auringon ydin minuun vaikutuksen. Sinisalo kirjoittaa todella hyvin, hänen tyylinsä on koruttoman selkeää ja vaikuttavaa. Esimerkiksi Enkelten verta -romaanista tuttuun tapaan tässäkin romaanissa sekoitetaan eri tekstilajeja, mitä en pitänyt häiritsevänä, vaikka usein niin käykin. Vaikka romaanin tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen maailmaan, on mukana monia elementtejä, jotka tekevät kokonaisuudesta uskottavan. Lukijan ei tarvitse olla scifin ystävä pitääkseen tästä teoksesta.

Auringon ydintä on arvioitu myös ainakin Lukutoukan kulttuuriblogissa, Eleonooran luetuissa, Kirjasfäärissä, Villasukka kirjahyllyssä -blogissa ja Hallanhengessä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat