Siirry pääsisältöön

Ismo Loivamaa (toim.): Miten minusta tuli lukija

"Miten upeaa onkaan aina vain uudestaan löytää lukemisen lumo, eikä sen takia tarvitse nähdä vaivaa. Kirjoja riittää jokaiselle, kenenkään ei tarvitse potea lukunälkää. Kirjoja voi lainata ilmaiseksi kirjastoista, niitä myydään kirjakaupoissa ja marketeissa, kirjoja voi tilata netistä. Kirjoja voi lukea entiseen tapaan paperilta, tai lukulaitteelta, niitä voi kuunnella sängyssä tai autossa. Mikä ihana maailma tämä onkaan kirjoja rakastaville." (Marja-Leena Tiainen)
Ismo Loivamaa (toim.): Miten minusta tuli lukija (Avain 2013)
138 sivua
Ismo Loivamaan toimittamassa teoksessa viisitoista lasten- ja nuortenkirjailija muistelee lapsuutensa tärkeitä kirjoja ja lukemistaan sekä lukemaan oppimistaan. Mukana teoksessa ovat muun muassa Paula Havaste, Timo Parvela ja Sinikka Nopola.

Kirjailijoiden muistelmat avaavat ihanalla tavalla tien myös omiin muistoihin. Moni listaa tärkeiksi kirjoikseen esimerkiksi Viisikot, Anni Swanin kirjat, Peppi Pitkätossun… Toisaalta jälkimmäinen kirja saa myös mainintoja kirjana, josta ei pidetty. On yllättävää, miten kirjoittajat lähes iästä riippumatta jakavat lopulta samaa kokemusmaailmaa. Perinteisten klassikoiden lisäksi kirjassa tuodaan esille myös ainakin minulle uusia tuttavuuksia, joihin olisi mukava joskus perehtyä. Siten teos paitsi palauttaa mieleen lapsuuden suosikkeja, myös antaa vinkkejä kirjoista, joihin voisi tutustua.
Teoksessa esitellään myös kuvin kirjailijoiden kirjamuistoja.

Erityisesti Terhi Rannelan kirjoituksesta bongasin monta kirjaa, jotka muistan lapsuudestani ja nuoruudestani. Esimerkiksi Zana Muhsenin omaelämäkerrallinen kirja Myyty herätti vuosia sitten valtavasti ajatuksia. Samasta teoksesta Rannela piti esitelmän lukiossa. Myös Nancy (Deborah Spungen) ja Huumeasema Zoo (Christiane F.) palautuivat mieleeni Rannelan tekstistä. Ja entäs Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarja, joka nyt näyttää kuluvan tyttäreni käsissä samaan tapaan kuin minulla aikanaan!

Kirjan myötä mieleeni palautui myös se, miten joskus ajattelin samaan tapaan kuin Maria Vuorio kertoo ajatelleensa:
"Olin kuitenkin päättänyt olla aina sitkeä kirjojen kanssa ja lukea ne loppuun. Olin nimittäin huomannut, että joskus alkuosaltaan tylsä kirja tempasikin jossain vaiheessa mukaansa. Se oli kuin 'mäelle kiipeämistä'. Ajan myötä tajusin, että jotkut kirjat vain ovat huonoja, eikä niitä siksi kannata lukea."
Saman oivalluksen minäkin joskus lopulta tein. Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, että huonoihin ei kannata tuhlata aikaa!

Miten minusta tuli lukija on helppolukuinen teos. Kirjailijoiden muistot ovat muutaman sivun mittaisia ja niissä avataan mukavan leppoisalla tavalla muun muassa sitä, millaisia ovia lukutaito avasi. Aina kaikki ovet eivät olleet pelkästään miellyttäviä vaan olisivat saaneet jäädä avaamatta, mutta oven takaa saattoi löytyi myös erityinen asema verrattuna tovereihin, jotka eivät vielä osanneet lukea.

Kirjaa voi suositella kenelle tahansa, joka haluaa kurkistaa tunnettujen kirjailijoiden lukumuistojen ohella ehkä myös omaan menneisyyteensä. Kirjaan ovat tutustuneet ainakin Rouva Huu, Maria ja Sara.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…