Siirry pääsisältöön

Antti Heikkinen: Pihkatappi

"Pari kirkonkylällä koulussa kuljettua vuotta tekivät meistä pennuista olevinaan aikuisia, ja yhdeksättä luokkaa edeltävinä joutilaina kesälomailtoina maleksimme porukalla entisen kyläkoulumme pihamaalla ja tunsimme nostalgisia tunteita kun katselimme kiikkuja, liukumäkeä ja kiipeilytelineitä, vain vähän ajan takaisia välituntileikkipaikkojamme. Sen kesän alkajaisiksi minäkin sain kulkea kylällä vapaammin ja rällätä lumien sulettua saamallani vanhalla mopolla, sillä toukotöiden jälkeen isä oli viettänyt viikonpäivät elämänsä ainoalla lomalla Kaprakassa, ja karjaamme oli hoitanut Taunon kaverina kirkonkyläläinen lomittaja, joka murisi hassusti syödessään."


Antti Heikkinen: Pihkatappi (Siltala 2013)
276 sivua

Antti Heikkisen esikoisteos Pihkatappi sijoittuu 1980-2000-luvuille, pääasiassa Savoon. Tarinan minäkertoja on maatilan poika Jussi, joka kasvaa isänsä kanssa ja jonka lähipiiriin kuuluvat myös isovanhemmat. Hauskalla tavalla minäkertoja siirtyy välillä nykyhetkeen kommentoimaan omaa kirjoittamistaan ja toiveitaan kirjailijan uran käynnistymisestä - nykyhetkessä ollaan Tampereella, työskennellään kaupunkilehti Manselaisessa ja asutaan kaksiossa Petran kanssa. Eikä haaveilla muuttamisesta takaisin kotiseudulle. Muistot lapsuudesta ja nuoruudesta kuitenkin nousevat esiin, kun Jussi päättää ryhtyä kirjoittamaan kirjaa itsestään.

Antti Heikkinen luo teoksessaan herkullista ajankuvaa: millaista on olla maalaistalon lapsi 1980-luvulla ja nuori 1990-luvulla, kun EU tulee pilaamaan asioita ja pitäisi löytää oma paikka maailmassa. Isän odotukset ainoan pojan isännäksi ryhtymisestä ovat selvät, mutta selvää on sekin, että odotukset jäävät täyttymättä, kun kirjoittajan ura odottaa. Yhtenä teemana romaanissa onkin omien unelmien täyttäminen.

Herkullisia ovat myös Heikkisen kuvaamat henkilöt, jotka viäntävät savoksi ja joista löytyy monenmoista kulkijaa. Esimerkiksi mummostaan Jussi toteaa:
Jos ihminen on hankala terveenä, ei kai sitä sairaus ainakaan paranna. Paitsi että nyt se tietysti soittaa suutaan vähemmän.
Maailmaa tarkastellaan humoristisesti niin, että lukijaa hykerryttää:
Mäen päällä äiti nousee tarkalle, ottaa isää keskivartalon kohdalta kiinni ja mopo lähtee liikkeelle. Isä pistää vapaassa vauhdissa ykkösen silmään, pakoputki poksahtaa ja nuori pari ajaa kirkkaassa kesäyössä yhteistä kotikyläänsä kohti. Linnut heille rakkautta laulavat, mutta he eivät sitä kuule, koska Hopeapääskystä lähtee niin paha pärinä.
Kokonaisuuden kruunaa savon murre, jota romaanin hahmot vääntävät niin, että aina ei meinaa mukana pysyä.
- Niin laavantaiuamuna tuot ja kaheksan aikaan? No tämäpä on kuule tältä osin selevä. Ja kopraan maksan, sanot vuan summan niin tiältä tulloo sen minkä polle aitoja kuateloo.
Antti Heikkisen romaani on uskomattoman vahva esikoisteos, jossa katsotaan tarkkanäköisesti ja monipuolisesti suomalaista maisemaa. Kirja on ehdolla vuoden 2014 Savonia-palkinnon saajaksi. Ehdokkuutensa teos on todellakin ansainnut, ja toivoa sopii, että Antti Heikkisestä kuullaan pian lisää.

Pihkatapin ovat lukeneet myös Sara, Kirsi, Krista ja Jori. Erityisesti kannattaa tutustua Amman mainioon savonkieliseen arvioon!

Kommentit

  1. Nyt tämä viimeistään läpsähti lukulistalleni. :)

    VastaaPoista
  2. Olen vähitellen alkanut lämmetä tällä kirjalle.. ehkä pitäisi alkaa tarkistamaan, miten pitkät varausjonot tähän on kirjastolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan täällä Jyväskylässä ei varauksia ollut, sain kirjan heti käsiini. Ehkä esikoiskirja ei ole vielä kovin paljon julkisuutta osakseen saanut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä

Alkuvuosina yritin säilyttää sen vahvan tunteen, joka oli liittänyt minut Nicolasiin ja Teresaan. He olivat minulle nyt vielä välttämättömämpiä kuin silloin, koska he määrittivät, millainen halusin olla, syyn, miksi olin lähtenyt, ja ainoan syyn, miksi voisin palata. On piikkejä, jotka tekevät kipeää vasta silloin, kun niitä yrittää vetää ulos lihasta. Minun tapauksessani piikillä oli nuo kaksi nimeä. Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä Otava 2024 alkuteos Il ladro di quaderni  2023 suomentanut Helinä Kangas 248 sivua Ystävyyden oppimäärä on kertomus siitä, miten oppimattomasta sikopaimenesta tulee maineikas koomikko, jonka monologit viihdyttävät ihmisiä. Kaikki alkaa vuodesta 1942, kun pieneen Tora e Piccillin kylään Italiaan saapuu Mussolinin käskystä joukko juutalaisia peltotöihin. Heidän joukossaan on Nicolas, kaunis nuorukainen, jonka pahoinpitelyn osallistuu ontuva sikatilan poika Davide, romaanin minäkertoja.  Vaikka nuorukaisten välit eivät ole alkuun kovin lupaavat, he...