Siirry pääsisältöön

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa

"Ensin on nimettävä se mikä on tuttua. Mikä oli tuttua. Olen aikamuodoissa nykyään niin sekaisin. Kesä vai syksy, mikä oli järjestys, kuka oli, kuka on, kuinka monta meitä kulloinkin on paikalla. Minä katoan, hän monistuu."
Selja Ahava:
Ennen kuin mieheni katoaa
(Gummerus 2017)
231 sivua
Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa on ollut syksyn kirjatapauksia. Teos kertoo sukupuolenvaihdoksesta ja perustuu kirjailijan omaan elämään - ei ihme, että romaani on puhuttanut. Itse suhtaudun autofiktioon hieman varauksella, sillä en halua kokea olevani tirkistelijä, joka kyttää muiden elämää. Tämän teoksen kohdalla sitä ongelmaa ei ollut, sillä Ahava osaa etäännyttää riittävästi.

Kaikki käynnistyy siitä, kun Ahavan mies sanoo "jotain, mikä muuttaa kaiken":
- Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen.
Näin sanoo mieheni, neljäkymmentä vuotta myöhässä.
Alkaa prosessi, joka vie aikaa ja voimia. Nainen seuraa avuttomana vieressä, kun mies muuttuu toiseksi. Halu paeta, halu "herätä ja todeta, ettei tämä ole totta" muuttuu hyvinä päivinä haluun katsoa ja jakaa puolisolle omia vaatteita. Luottamus toiseen rakoilee, kun joutuu miettimään, mikä on suhteessa ollut todellista, mikä esitettyä. Onko miehen halu olla nainen ollut koko ajan pinnan alla? Onko nainen ollut miehelle vain tutkimuskohde, jonkinlainen malli naisesta?

Tarinaa lukiessani helpotuin siitä, että transsukupuolisuutta ei kuvata romaanissa anatomisena ruumiinavauksena. Ennemminkin keskiössä ovat mieli ja ihmisten väliset suhteet: mitä tapahtuu, kun toinen onkin jotain muuta kuin mitä on luultu? Pohjimmiltaan kysymys taitaakin olla siitä, voiko toista koskaan täysin tuntea.

Ennen kuin mieheni katoaa on minulle ennen kaikkea kertomus ihmissuhteesta, joka törmää valtavaan kriisiin. Syy kriisiin voisi olla jokin muukin. Yhteistä lienee se, että käsitys toisesta muuttuu, toisen salaisuudet tuodaan päivänvaloon ja ne on pakko kohdata.
Olen päästänyt taloon toisen naisen. Annan heille omaa aikaa, soitan ennen kuin palaan kotiin.
Mies katoaa, tilalle tulee jotain muuta. Nainen rinnastaa miehensä katoamisen kuolemaan, ja se on hyvin ymmärrettävää. Sitä miestä, jonka kanssa nainen jakoi kymmenen vuotta elämästään, ei enää ole.

Parisuhdetarinan rinnalla kulkee tarina historiasta tutusta merenkulkijasta, Cristoforo Colombosta - tai mikä hänen nimensä sitten onkaan. Hän etsii ja etsii, uskoo vuorenvarmasti löytäneensä mutta puhui Intiasta ja tarkoitti Kiinaa. Samalla tavoinko me ihmissuhteissa toimimme? Uskomme tietävämme mutta puhumme eri asioista kuin mitä tarkoitamme.
Minä rakastin miestä, jonka sisällä oli valkoinen laakso. Miestä joka oli vain reunoja. Miestä josta oli maalattu kuusi muotokuvaa, mutta yksikään niistä ei ollut totta.
Selja Ahava kirjoittaa kauniisti. Tarina etenee pakotta ja sulavasti mutta jättää etäisen vaikutelman. Kun romaani perustuu todellisuuteen, on varmasti vaikeaa löytää tasapaino sen suhteen, mitä kertoo. Nyt jää kuitenkin ilmaan niin paljon, että en löydä itseäni tarrautumasta tarinaan. Mitä oli ennen, se jää sumuverhon taakse, mutta naisen tunteita odottamattomassa tilanteessa kuvataan kyllä ajatuksia herättäen, paljaasti ja avoimesti.

Mies, joka muuttaa kahden ihmisen yhteiselon peruuttamattomasti, jää melko ohueksi. Hän on ensin stereotyyppinen mies, joka "rakensi täydellisiä pyöriä" ja "rakasti karttoja". Sitten hänestä muotoutuu nainen, joka meikkaa liikaa ja pukeutuu hameisiin. Kovin ymmärtäväiseltä hän ei vaikuta vaan vaatii vaimoltaan tukea tilanteessa, joka on monella tapaa hämmentävä. Hän jää kauas, keskiössä on nainen, joka näkee miehensä muuttuvan toiseksi, katoavan. Tämäkin näkökulma on tarpeen, mutta olisipa kiinnostavaa saada luettavaksi kirja, jossa äänessä on itse transsukupuolinen.

Romaanista toisaalla: Kannesta kanteen, Sinisen linnan kirjastoKirsin kirjanurkka, Luettua elämää, KirjapolkuniLumiomena, Kirjasähkökäyrä, LukuisaReader, why did I marry him?, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, KirjaluotsiTekstiluola ja Mitä luimme kerran.

Kommentit

  1. Hieno postaus kirjasta. Kirjassa on uskomattoman kauniita lauseita ja sinäkin olit löytänyt todella hienon lainauksen kirjasta. Pidän siis todella paljon Ahavan tekstistä.

    Minulle ei tule nyt mieleen yhtään kirjaa , jossa äänessä on itse transsukupuolinen. Marja Björk kirjoittaa oman lapsen muutosprosessista kirjassa Poika, Tanskalainen tyttö on David Ebershoffin kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahava osaa kyllä kirjoittaa. Hänen lauseensa ovat niin pakottoman kauniita, että ei voi kuin ihailla.
      Marja Björkin Poika on keikkunut lukulistallani pitkään, mutta en ole siihen ehtinyt tarttua. Ehkä nyt olisikin hyvä aika, kun Ahavan teos on tuoreessa muistissa.
      Kiitos, Mai.

      Poista
  2. Hieno postaus!
    "Pohjimmiltaan kysymys taitaakin olla siitä, voiko toista koskaan täysin tuntea."
    Näin se on.
    Minusta tämä romaani on kirjavuoden parhaimmistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti ajatuksia herättävä tämä teos on. Oikeastaan tuntuu, että en heti kirjan kansien sulkeuduttua osannut edes muotoilla, mitä mieltä teoksesta olin. Nyt jälkeenpäin on tullut paljon mietteitä.
      Kiitos, Marjatta.

      Poista
  3. Minullekin tämä kirja jäi vähän liian etäiseksi. Kaunis kielikään ei pelastanut, sillä se oli tällä kertaa vähän liiankin kaunista makuuni. Olisi kieltämättä kiva lukea kirja, joka olisi transsukupuolisen itsensä näkökulmasta kirjoitettu – ja siis vieläpä niin, että kirjailija itse olisi transsukupuolinen. Nyt tulee mieleen vain viime talvena lukemani Jenni Faganin romaani The Sunlight Pilgrims, jossa on transsukupuolinen teinityttö. Kirja ei kuitenkaan keskity pelkästään häneen ja hänen identiteettinsä muodostumiseen, vaan kertoo muustakin. Transsukupuolinen hahmo kirjassa oli kuitenkin iloinen yllätys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. The Sunlight Pilgrims kuulostaa kiinnostavalta. Luulen, että transsukupuolisuus tulee nousemaan kirjallisuudessa vähitellen enemmän esille. Hyvä niin, sillä varmasti on monia, joita aihe mietityttää.

      Poista
  4. Suomeksi kirjoitettuna transsukupuolisten omaelämänkertoja ei tietääkseni löydy. Englanninkielellä mielestäni onnistuneimmin transnaisen sisäistä maailmaa avaa Jennifer Finney Boylanin She's Not There.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii