Siirry pääsisältöön

Toinen tuntematon

"Mikäpä tässä väsyttäisi. Paitsi talvisota, evakkoonlähtö, toisten nurkissa eläminen, kotiinpaluu, kivijalkaan palaneen talon löytäminen, uuden rakentaminen, talon työt, lasten kaitsimiset, kahden synnyttäminen, uusi lähtö, uuden paikan paska akka ja ymmärrys siitä, että turhaa oli kaikki."
Antti Heikkinen: Jauhot
Johanna Catani ja Lari Mäkelä (toim.):
Toinen tuntematon
(WSOY 2017)
376 sivua

Kyllä täytyy heti alkuun todeta, että ilolla tervehdin ideaa, jonka Toinen tuntematon toteuttaa: Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen kätkeytyvät naishahmot pääsevät nykykirjailijoiden kautta esille kokoelmassa, joka sisältää 22 novellia. Kokoelmassa ovat mukana seuraavat kirjailijat: Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen, Venla Hiidensalo, Mikko Kalajoki, Katja Kettu
Tommi Kinnunen, Tapio Koivukari, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Sirpa Kähkönen, Taina Latvala,
Jenni Linturi, Laura Lähteenmäki, Mooses Mentula, Inka Nousiainen, Riikka Pulkkinen, Niina Repo, 
Minna Rytisalo, Petri Tamminen, Tuula-Liina Varis ja Hanna Weselius. Projektista löytyy lisätietoa täältä.

Iloinen olen myös siitä, että idea toimii. Toinen tuntematon on mielestäni mainio lisä Linnan klassikkoromaanin rinnalle. Novellikokoelma kunnioittaa vanhaa mutta myös uudistaa sitä klassikolle kunniaa tehden. Jokaisen novellin alussa on sitaatti Tuntemattomasta sotilaasta. Novellit kytkeytyvät sitaatteihin ohuemmin tai tiukemmin, mutta yhtä kaikki, katkelmat tarjoavat lukijalle mahdollisuuden orientoitua tulevaan ja saada mukaan lukumatkalle henkäyksiä Linnan teoksen maailmasta.
Vera oli tyttö, jonka edessä melkein jokainen mies olisi tuntenut itsensä hieman epävarmaksi.
Väinö Linna, Tuntematon sotilas 
Naishahmot novelleissa ovat moninaisia. On äitiä, lottaa, sisarta, rakastettua ja tytärtä. Ollaan kotona kaipaamassa, rintamalla auttamassa tai kokonaan toisessa ajassa katsomassa menneeseen. Tavat kertoa vaihtelevat, näkökulmat muuttuvat, ja siten kokoelmasta syntyy antoisa ja rikas sukellus Tuntemattoman sotilaan maailmaan.

Välttämätöntä ei ole tuntea Linnan romaania, kun novellikokoelmaan tarttuu. Syvyyttä lukukokemukseen kuitenkin saa, jos Tuntematon sotilas on jollain tasolla tuttu.

Väistämättä käy niin, että joku novelli tulee ohitettua kohtuullisen nopeasti, kun taas toinen jää mieleen pidemmäksi aikaa. Novellihaasteessa peukutan seuraavia tekstejä: Hanna Weseliuksen Carola Mäkisen isoisä on raikas avaus kokoelmalle ja saa peukutuksen sävynsä ansiosta, Tommi Kinnusen Nuku nurmelle hyvälle taas sykähdyttää, raastaakin, kun äiti suree poikansa traagista kohtaloa - peukku henkilöhahmolle eli äidille. Hienovaraisesti lotan mielenmaisemaan pureutuu puolestaan Laura Lähteenmäki novellissaan Tummuva vihreys. Lähteenmäen novellista peukutan konfliktia, joka ajaa Railia eristäytymään muista. Katja Kettu taas lunastaa odotukset hienosti novellillaan Juro ja Rukka ja saa minut kiittämään tapahtumapaikkaansa.

Kovin olen iloinen siitäkin, että tulin Toisen tuntemattoman omaan kirjahyllyyn ostaneeksi. Kokoelmassa riittää ammennettavaa monelle lukukerralle.

Toisen tuntemattoman ovat lukeneet myös ainakin Tuija, Marjatta ja Kirjaluotsi.

Kommentit

  1. Olet aloittanut tosi hyvällä lainauksella Lyyti Rokan ajatuksista. Tämä kirja pitää laittaa hyllyyn Tuntemattoman sotilaan kumppaniksi.
    Odotan kovasti myös Aku Louhimiehen Tuntematon-leffan näkemistä, jossa Paula Vesala esittää Lyytiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heikkiseltä lainaamani ote sykähdytti: se on samaan aikaan hupaisa ja murheellinen.
      Elokuvan olen menossa katsomaan torstaina. Innolla odotan - ja voi olla, että sen jälkeen palaan Toisen tuntemattoman pariin.

      Poista
  2. Tämä kirja on minulla jo lainassa, mutta en ole vielä ehtinyt tutustumaan. Aion kyllä tarttua tähän mahdollisimman pian, sillä alkuun valitsemasi sitaatti vangitsi huomioni siinä määrin, että tämä kiilaa nyt lukujonossani kärkipäähän!

    VastaaPoista
  3. Olen parhaillaan kuuntelemassa tätä äänikirjana. Olen samaa mieltä, että kokonaisuus toimii (ja on oivallinen ideakin koko tämä kirja!), mutta toiset jäävät paremmin mieleen kuin toiset. Se kuuluu tällaisen kirjoituskokoelman luonteeseen. Mietin juuri, että joihinkin voisin palata uudelleenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskisuomalaisen arvostelussa moitittiin teosta lievästä epätasaisuudesta. Minusta juuri epätasaisuus kuuluu tällaiseen antologiaan, ja varmaan lukijasta riippuu, mikä novelli vetoaa ja mikä ei.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy