Siirry pääsisältöön

Toinen tuntematon

"Mikäpä tässä väsyttäisi. Paitsi talvisota, evakkoonlähtö, toisten nurkissa eläminen, kotiinpaluu, kivijalkaan palaneen talon löytäminen, uuden rakentaminen, talon työt, lasten kaitsimiset, kahden synnyttäminen, uusi lähtö, uuden paikan paska akka ja ymmärrys siitä, että turhaa oli kaikki."
Antti Heikkinen: Jauhot
Johanna Catani ja Lari Mäkelä (toim.):
Toinen tuntematon
(WSOY 2017)
376 sivua

Kyllä täytyy heti alkuun todeta, että ilolla tervehdin ideaa, jonka Toinen tuntematon toteuttaa: Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen kätkeytyvät naishahmot pääsevät nykykirjailijoiden kautta esille kokoelmassa, joka sisältää 22 novellia. Kokoelmassa ovat mukana seuraavat kirjailijat: Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen, Venla Hiidensalo, Mikko Kalajoki, Katja Kettu
Tommi Kinnunen, Tapio Koivukari, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Sirpa Kähkönen, Taina Latvala,
Jenni Linturi, Laura Lähteenmäki, Mooses Mentula, Inka Nousiainen, Riikka Pulkkinen, Niina Repo, 
Minna Rytisalo, Petri Tamminen, Tuula-Liina Varis ja Hanna Weselius. Projektista löytyy lisätietoa täältä.

Iloinen olen myös siitä, että idea toimii. Toinen tuntematon on mielestäni mainio lisä Linnan klassikkoromaanin rinnalle. Novellikokoelma kunnioittaa vanhaa mutta myös uudistaa sitä klassikolle kunniaa tehden. Jokaisen novellin alussa on sitaatti Tuntemattomasta sotilaasta. Novellit kytkeytyvät sitaatteihin ohuemmin tai tiukemmin, mutta yhtä kaikki, katkelmat tarjoavat lukijalle mahdollisuuden orientoitua tulevaan ja saada mukaan lukumatkalle henkäyksiä Linnan teoksen maailmasta.
Vera oli tyttö, jonka edessä melkein jokainen mies olisi tuntenut itsensä hieman epävarmaksi.
Väinö Linna, Tuntematon sotilas 
Naishahmot novelleissa ovat moninaisia. On äitiä, lottaa, sisarta, rakastettua ja tytärtä. Ollaan kotona kaipaamassa, rintamalla auttamassa tai kokonaan toisessa ajassa katsomassa menneeseen. Tavat kertoa vaihtelevat, näkökulmat muuttuvat, ja siten kokoelmasta syntyy antoisa ja rikas sukellus Tuntemattoman sotilaan maailmaan.

Välttämätöntä ei ole tuntea Linnan romaania, kun novellikokoelmaan tarttuu. Syvyyttä lukukokemukseen kuitenkin saa, jos Tuntematon sotilas on jollain tasolla tuttu.

Väistämättä käy niin, että joku novelli tulee ohitettua kohtuullisen nopeasti, kun taas toinen jää mieleen pidemmäksi aikaa. Novellihaasteessa peukutan seuraavia tekstejä: Hanna Weseliuksen Carola Mäkisen isoisä on raikas avaus kokoelmalle ja saa peukutuksen sävynsä ansiosta, Tommi Kinnusen Nuku nurmelle hyvälle taas sykähdyttää, raastaakin, kun äiti suree poikansa traagista kohtaloa - peukku henkilöhahmolle eli äidille. Hienovaraisesti lotan mielenmaisemaan pureutuu puolestaan Laura Lähteenmäki novellissaan Tummuva vihreys. Lähteenmäen novellista peukutan konfliktia, joka ajaa Railia eristäytymään muista. Katja Kettu taas lunastaa odotukset hienosti novellillaan Juro ja Rukka ja saa minut kiittämään tapahtumapaikkaansa.

Kovin olen iloinen siitäkin, että tulin Toisen tuntemattoman omaan kirjahyllyyn ostaneeksi. Kokoelmassa riittää ammennettavaa monelle lukukerralle.

Toisen tuntemattoman ovat lukeneet myös ainakin Tuija, Marjatta ja Kirjaluotsi.

Kommentit

  1. Olet aloittanut tosi hyvällä lainauksella Lyyti Rokan ajatuksista. Tämä kirja pitää laittaa hyllyyn Tuntemattoman sotilaan kumppaniksi.
    Odotan kovasti myös Aku Louhimiehen Tuntematon-leffan näkemistä, jossa Paula Vesala esittää Lyytiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heikkiseltä lainaamani ote sykähdytti: se on samaan aikaan hupaisa ja murheellinen.
      Elokuvan olen menossa katsomaan torstaina. Innolla odotan - ja voi olla, että sen jälkeen palaan Toisen tuntemattoman pariin.

      Poista
  2. Tämä kirja on minulla jo lainassa, mutta en ole vielä ehtinyt tutustumaan. Aion kyllä tarttua tähän mahdollisimman pian, sillä alkuun valitsemasi sitaatti vangitsi huomioni siinä määrin, että tämä kiilaa nyt lukujonossani kärkipäähän!

    VastaaPoista
  3. Olen parhaillaan kuuntelemassa tätä äänikirjana. Olen samaa mieltä, että kokonaisuus toimii (ja on oivallinen ideakin koko tämä kirja!), mutta toiset jäävät paremmin mieleen kuin toiset. Se kuuluu tällaisen kirjoituskokoelman luonteeseen. Mietin juuri, että joihinkin voisin palata uudelleenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskisuomalaisen arvostelussa moitittiin teosta lievästä epätasaisuudesta. Minusta juuri epätasaisuus kuuluu tällaiseen antologiaan, ja varmaan lukijasta riippuu, mikä novelli vetoaa ja mikä ei.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat