Siirry pääsisältöön

Paula Hawkins: Tummiin vesiin

"Askel kerrallaan, kunnes hän tuli metsikön laitaan, askel kerrallaan pois polulta, hieman kompastellen joenpenkkaa alas ja sitten, askel kerrallaan, veden varaan."
Paula Hawkins: Tummiin vesiin
(Otava 2017)
Alkuteos Into the Water 2017
Suomentanut Antti Autio
415 sivua


Paula Hawkinsin Tummiin vesiin -trillerin olennaisessa osassa on Beckfordin joki, erityisesti sen tietty mutka, jota on alettu kutsua Hukkuneiden mutkaksi paikassa menehtyneiden useiden naisten vuoksi.
Paikka on idyllisen kaunis. Sinne johtaa tammien varjostama polku, läheisillä kukkuloilla kasvaa plataaneja ja pyökkejä, ja etelänpuoleinen törmä laskeutuu vesirajaan hiekkapeitteisenä. Joenmutkaan voi mennä melomaan tai viettämään aurinkoista eväsretkipäivää lastensa kanssa. Kaikki vaikuttaa täydelliseltä.
Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä, päinvastoin. Aikojen saatossa Hukkuneiden mutkassa ovat henkensä heittäneet lukuisat naiset, jotka tiedetään nimeltä, ja heidän lisäkseen vielä monet muut. Viimeisimpänä joesta nostetaan kuolleen Nel Abbottin ruumis; häntä ennen joen mustiin syvyyksiin on vajonnut teini-ikäinen Katie Whittaker.

Beckfordin kylä kätkee sisäänsä salaisuuksia, jotka paljastuvat vähä vähältä. Suurimpia salaisuuksia on se, että kaikkien naisten kuolema ei suinkaan ole seurausta omasta valinnasta, vaan monen naisen kuolemaa edesauttaa joku toinen. Mutta kuka? Monella kylässä tuntuisi olleen motiivi murhata Nel Abbott, joka eläessään jakoi mielipiteitä - eikä vähiten kirjaprojektillaan, johon liittyen hän tutki Hukkuneiden mutkan naiskohtaloita. Nel Abbott myös tiesi jotain, mitä ei haluttu kirkkaaseen päivänvaloon.

Paitsi että Tummiin vesiin on tarina rikosten selvittelystä, on se myös tarina melko tiiviistä kyläyhteisöstä, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja monet kantavat kaunaa, kuka mistäkin syystä. Moni myös tekee - usein tahtomattaan - tiliä menneisyytensä kanssa, kun varjot eivät jätä rauhaan vaan tunkeutuvat väkisin esille tarkastelua odottamaan.

Henkilögalleria on varsin laaja, ja ääneen pääsevät monet: sisarensa menettänyt Jules, äitinsä menettänyt Lena, vuosia aiemmin myös äitinsä menettänyt Sean, tulenarkaa salaisuutta kantava Mark, rikostutkija Erin... Hahmoja riittää, mutta he erottuvat toisistaan niin, että henkilökavalkadi ei käy uuvuttavaksi selvittelyksi, kuka kukin on.

Tummiin vesiin on tunnelmaltaan synkkä ja saa aika ajoin aikaan jännitystä. Ihmisten rikkinäisyys ja jopa tietynlainen mustuus on kuvattu kiinnostavasti. Pidin siitä, miten kaikkea ei kiedottu lopussa nätisti pakettiin, vaan muutamia asioita rohjettiin jättää auki. Loppupuolta olisi voinut hieman tiivistää, mutta viihdyttävää jännityslukemista etsivälle uskallan Hawkinsin teosta kyllä suositella.

Kirjavinkit, Rakkaudesta kirjoihin, Kirsin Book Club ja Kirjasähkökäyrä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok