Siirry pääsisältöön

Heidi Köngäs: Sandra

"Sandra-mummo oli istunut keittiön puulaatikon päällä pyörittelemässä peukaloitaan kädet ristissä, kun me äidin kanssa menimme käymään. Muistan miten hän ilahtui joka kerta minut nähdessään, nousi sukkelasti ja alkoi etsiä tarjottavaa, jos ei muuta niin edes ranskanleipää, jonka päälle laitettiin paksulti voita ja joskus siivu teemakkaraa. Parasta mummussa oli ollut se hyväksyvä katse, jolla hän katsoi minua pienenä ja piti pehmeässä sylissään."

Heidi Köngäs: Sandra
(Otava 2017)
Äänikirjan kesto 7 h 13 min.
Lukija Karoliina Kudjoi.

Heidi Köngäs tekee sen taas: puhaltaa historian henkiin, kasvattaa menneisyyden hahmoista eläviä ja tuntevia henkilöitä ja vie lukijan mukanaan vuosisadan taakse näkemään, mistä me olemme tulleet. Kuten historiasta tiedetään, Suomen itsenäisyyden alku ei ollut auvoisa. Itsenäisen Suomen ensi hetkien kipukohtia Köngäs kuvaa Sandrassa todentuntuisesti.

Sandra on ennen kaikkea kirja naisista. Nykyajassa Klaara tutkii omaa taustaansa saatuaa käsiinsä oman sukunsa konkreettista historiaa. Sandra-mummon jäämistöstä löytyneet kirjalliset aarteet avaavat sitä, mitä muutakin Sandra oli kuin pikkutytön mieleen jäänyt pehmeäsylinen vanha nainen.

Tarinan kehyskertomus on Klaaran, mutta ytimen muodostaa ehdottomasti Sandra. Hänen ohellaan ääneen pääsee myös Lyyti, Sandran käly, mutta erityisesti Sandra on se, jonka kautta 1910-luvun loppupuolen tapahtumat piirtyvät esiin. Odotukset itsenäistyneen maan olojen vakiintumisesta eivät toteudu vaan päinvastoin: Suomi ajautuu kaaokseen, kun sisällissota syttyy. Miehet ovat muualla, osa ei suinkaan omasta tahdostaan, ja naisten tehtäväksi jää pyrkiä pitämään perhe hengissä ja elää elämää eteenpäin, kun kaikesta on pulaa. Ruoaksi kelpaavat nokkoset, välillä ketunleivätkin, kun muuta ei ole. Äärimmäinen köyhyys ja raskaat murheet ovat merkittävä osa elämää, eivätkä huhut siitä, mitä miehet joutuvat vankileireillä kohtaamaan, oloa helpota.
Kenttäoikeudet tekivät pikapäätöksiä ja vankien teloitukset jatkuivat, vaikka Mannerheim oli ne kenttäoikeudet kieltänyt, Lyyti selosti. Viha korvensi voittajia, eikä armoa annettu, lisäksi nälkä niitti punavankeja, että sen kautta moni kuoli pois.
Tarina on raastava, eikä lukiessa jää kylmäksi. Henkilöhahmojensa kautta Köngäs kuvaa elävästi maamme historiaa. Vaikka nykyajan Klaara jää väistämättä sivuosaan, on hänen roolinsa myöskin paikallaan: Klaaran avulla tarina muistuttaa siitä, miten suuresti yhteiskuntamme on muuttunut vain sadassa vuodessa ja kuinka nykyaikaisen yltäkylläisyyden ja ankaran osattomuuden välillä saattaa olla vain sukupolvi tai pari.

Tuttuun tapaansa Heidi Köngäs kirjoittaa kauniisti. Raskas ja ajoittain julmakin sisältö on kiedottu pakettiin, johon ei ole jäänyt mitään ylimääräistä, eikä toisaalta lisättävääkään ole. Sandra on yksinkertaisesti upea lukukokemus.

Romaanista muualla: Kirja vieköön! ja Rakkaudesta kirjoihin.

Kommentit

  1. On järkyttävää ajatella, miten köyhissä ja puutteellisissa oloissa tuolloin elettiin, ja me täällä lämpimässä marmatamme... Sisällissodan kauheutta, kuolemaa, nälkää ja vankileirejä on vaikea ymmärtää. Tämä on itselleni jostain syystä vaikea aihe. Köngäs on taitava kertoja, ihailen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ja aikaa on lopulta kulunut hyvin vähän. Vaikealta tuntuu käsittää.

      Poista
  2. Tämä oli kyllä vallan hieno romaani ja tärkeä myös. Romaanin lukeminen ei ollut minulle helppoa, mutta tämän asian toteaminen ei ole moite itse romaania kohtaan. Hertasta olin ihan tulessa, mutta Sandrasta oli kirjoitettava maltilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin käydä lukemassa, mitä romaanista sanot. Heidi Köngäs onnistui minut jälleen kerran vakuuttamaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok