Siirry pääsisältöön

Alix Rickloff: Nanreath Hallin salaisuudet

"Minä ilmoittaudun Nanreath Halliin saamani komennuksen mukaisesti. Vaikka ylhäiset Trenowyrthit torjuisivatkin minut, pystyn silti tekemään töitä ja auttamaan parhaani mukaan. Kenties saan toivomani ulkomaankommennuksen, jos teen riittävän hyvää työtä."
Alix Rickloff:
Nanreath Hallin salaisuudet
(HarperCollinsNordic 2017)
Alkuteos Secrets of Nanreath Hall 2016
Suomentanut Virpi Kuusela
399 sivua

Joulun ajalle etsiskelin luettavaa, joka olisi sopivasti viihdyttävää - ei liian vakavaa muttei myöskään liian höttöistä. Lumiomenan Katja kirjoitti blogissaan taannoin Alix Rickloffin historiallisesta romaanista Nanreath Hallin salaisuudet sen verran kiinnostusta herättävästi, että Iso-Britanniaan sijoittuva esikoisteos oli helppo valita joululukemistoon.

Tarina sijoittuu kahden sodan aikaan. 1910-luvun Cornwallissa lady Katherine, Kitty, elää etuoikutetun elämää Nanreath Hall -nimisessä kartanossa. Etuoikeudet tuovat kuitenkin mukanaan velvollisuuksia ja tiukkoja raameja: nuoren naisen ei ole sopivaa tehdä moniakaan asioita, eikä esimerkiksi nuoren naisen taiteellisuutta katsota suopeasti. Kun Katherine päättää antaa tunteilleen vallan, ei paluuta kotikartanoon enää ole.

1940-luvulla Katherinen tytär Anna saapuu Nanreath Halliin, jossa eletään aivan toisenlaista aikaa kuin Katherinen - nyt jo edesmenneen - aikana. Suvun edustajia asuu kartanossa edelleen, mutta aiempaa ahtaammin: sukutilasta on tehty sotasairaala, jonne Anna saapuu työskentelemään. Sattuman oivallinen oikku johdattaa Annan taloon, josta hänen äitinsä on vuosikymmeniä aiemmin lähtenyt. Sairaanhoitajan työnsä ohessa Anna voi penkoa salaisuuksia, joita hänen juuriltaan löytyy enemmän kuin tarpeeksi.

Varauksettoman innostuneesti Annaa ei oteta vastaan, kun selviää, että hän on sukua Nanreathin Hallin omistajille. Se ei ole mikään ihme, sillä päivänvalosta loitolla pidettäisiin mieluusti enemmän kuin Anna ennalta arvaa. Sodassa haavoittunut serkku ei pahemmin Annan tulosta hämmenny, mutta talon valtiatar on varsin kolkko tapaus tavattavaksi.

Tarina osoittaa sen, miten suuresti maailma muuttuu muutamassa vuosikymmenessä. Komea sukukartano kukoistaa ensimmäisen maailmansodan alla muttei enää pärjää omillaan, kun toinen maailmansota syttyy. Katherinella ei naisena juuri ole liikkumavaraa vaan tiukat soveliaisuussäännökset sitovat häntä. Anna on äitinsä iässä vapaampi ja itsellisempi, jos toki hänen lähtökohtansakin ovat hyvin erilaiset äitiin verrattuna.

Nanreath Hallin salaisuudet tarjoaa brittiläistä kartanoromantiikkaa, jota sota varjostaa. Taiteen kauneus ja yhteisön tiukat normit asettuvat vastakkain, kun Katherine etsii omaa tietään maailmassa. Anna katsoo tulevaisuuden sijaan ennemminkin menneeseen samalla, kun etsii tasapainoa sotasairaalatyönsä ja yksityiselämänsä välillä.

Yltiöromanttiseksi romaani ei onneksi taivu vaan päähenkilöt Katherine ja Anna ovat molemmat itsellisiä toimijoita aikansa raameissa ja hieman niiden ylikin. Sivuhenkilöitä tarinassa on runsaasti, mutta harva heistä jää isommin mieleen. Sotien ajat ovat kiinnostavia, vaikkei rintamalle päädytäkään. Erityisesti Annan ajalla sota on läsnä ja vaikuttaa ihmisten elämään, tai on ehkä jo jälkensä ehtinyt jättää.

Nanreath Hallin salaisuudet on viihdyttävä romaani, joka ei välttämättä jätä suurta jälkeä mutta tarjoaa hyvää ajanvietettä sellaisiin hetkiin, kun arjesta irtautuminen tuntuu tarpeelliselta.

Kommentit

  1. Samat mietteet: ajanvietettä, ei mitään mieleenpainuvaa, mutta tarpeeksi kiinnostavaa että jaksaa lukea. Mulle brittikartanoissa on muutenkin aina sitä jotain. Onneksi tämä ei tosiaan ollut yltiörakkausromanttinen kirja, vaan enemmän sukutarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä brittikartanoissa tosiaan on aina sitä jotain. Mietin lukiessani, millaista tätä kirjaa olisi lukea brittimaisemissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…