Siirry pääsisältöön

Cilla & Rolf Börjlind: Nousuvesi

"- Miksi olet kiinnostunut Jackie Berglundista?
- Hän esiintyy vanhassa murhajutussa, josta teen harjoitustyötä. Eräs nainen murhattiin Nordkosterissa.
- Milloin?
- 1987."
Cilla & Rolf Börjlind:
Nousuvesi
(S&S 2013)
Alkuteos Springfloden 2013
Äänikirjan kesto 14 h 11 min.
Lukija Paavo Kerosuo

Olivia Rönning opiskelee poliisikorkeakoulussa ja päätyy opintojensa myötä selvittämään raakaa murhaa, joka tapahtui vuonna 1987 Ruotsin länsirannikolla. Tapaukseen liittyy monia erikoisuuksia: murhan uhria ei kukaan koskaan kaivannut ja murhaa tutkineen Tom Stiltonin lupaava ura päättyi varsinaiseen mahalaskuun.

Olivian myötä Stilton kuitenkin palaa tutkimaan tapausta, jonka luuli jo jättäneensä taakseen. Aivan kaikki eivät tutkinnan avaamisesta ilahdu, ja pian selviääkin, että vyyhti on monimutkainen ja korruptio ulottuu laajalle.

Dekkari vie heti ensi sanoillaan suoraan asiaan. Vuonna 1987 Nordkosterin saarella hiekkaan haudataan nainen, joka kuolee kammottavalla tavalla hukkuessaan nousuveden alle. Nainen on raskaana ja jää nimettömäksi aina siihen saakka, kunnes Olivia Rönning ryhtyy selvittämään tapausta.

Melkoisen vyyhdin tämä Börjlindin kirjailijapariskunta tarjoaa. Paitsi että tarkastelun kohteena on vuosien takainen murha, on mukana myös joukko kodittomia, jotka elävät vakavan väkivallan uhan alla, sekä porukka, joka pahoinpitelee kodittomia ja kuvaa tekosensa nettiin. Sitten on vielä monikansallinen kaivosyhtiö, jonka toiminnot eivät kaikkia miellytä. Niin, ja onhan siellä sitten vielä prostituutiotakin. Sopassa siis riittää sattumia enemmän kuin tarpeeksi, ja aika monella hahmolla on lusikkansa sopassa. Vähempikin riittäisi.

Nousuvesi on tunnelmaltaan melkoisen synkkä. Ihmismielen tummuuksia nostetaan esille raakuuksia kaihtamatta, ja kaltaiselleni herkkikselle väkivaltaa oli ajoittain kuvattu turhan yksityiskohtaisesti.

Vetävä juoni kuitenkin pelastaa paljon, samoin Olivian hahmo, joka on kiinnostava - tosin lopussa jo epäuskottavakin. Muutenkin lankoja vedetään paikoin yhteen sellaisella luovuudella, että uskottavuus kärsii.

Kirjasta muualla: Kirsin kirjanurkka, Kirjasähkökäyrä, Jokken kirjanurkka ja Tarukirja.

Kommentit

  1. Tästä on jo tv-sarja nähty. Oli hyvä. Olen lukenut kaikki suomennokset. Päähenkilöt Olivia ja Tom ovat mielenkiintoinen pari ratkomassa rikoksia. Ei nämä sovi herkille lukijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tv-sarja kiinnostaisi kyllä nähdä, tämä tuntui jo kuunnellessa kovin visuaaliselta.

      Poista
  2. Jaan täysin Main ylläolevan mielipiteen; etenkin aisapari Olivia& Tom toimii hyvin.
    Vaikka sillisalaatin ainekset eittämättä ovatkin koossa, kaikesta tarinan häröilystä huolimatta stoori pysyy hämmästyttävää kyllä niukin-naukin kasassa ja kiinnostavana.
    Kirjailijapari nostaa myös kiintoisasti ajankohtaisia kissoja pöydälle, hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivia ja Tom ovat kyllä kiinnostava ja ei niin tavanomainen parivaljakko. Siksi kiinnostaisi lukea enemmänkin heidän edesottamuksiaan - jos vain uskallan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…