Siirry pääsisältöön

Paolo Cognetti: Kahdeksan vuorta

"Vuorenlaelle oli kasattu kiviä. Tuon alkeellisen monumentin takana Monte Rosa jäätiköineen sulautui taivaaseen. Olisi ehkä pitänyt ottaa mukaan olutta ja juhlia, mutta en tuntenut riemua saati huojennusta: päätin viipyä siinä yhden tupakan ajan, heittää sitten hyvästit isän vuorelle ja palata alas."
Paolo Cognetti:
Kahdeksan vuorta
(Bazar 2017)
Alkuteos Le otto montagne 2016
Suomentanut Lotta Toivanen
235 sivua

Herttainen ja lämminhenkinen, kaihoisa ja surumielinen. Nuo adjektiivit tulivat ensimmäisenä mieleeni, kun sain Paolo Cognettin Kahdeksan vuorta -romaanin päätökseensä.

Tarinan pääroolissa on Pietro, joka asuu Milanossa vanhempiensa kanssa. Vanhemmat kaipaavat alati kaupungista vuorille, ja kesäisin perhe matkustaakin pieneen vuoristokylään vuosi toisensa jälkeen. Granan kylästä Pietro tekee isänsä kanssa retkiä lähivuorille. Kylässä hän tutustuu myös Brunoon, josta tulee pojan tärkeä kesien kaveri; pojasta, joka ei juuri vuoristosta pois vaan elää siellä vuoden ympäri toisin kuin Pietro.

Pietron äiti uskoo koulutuksen voimaan ja on valmis toimiin saadakseen Brunon kouluun. Vuoriston poika on lähes lukutaidoton, kun kotitilan työt menevät usein koulun edelle.

Poikien kesiin ei kuitenkaan kuulu koulu. Kesiin kuuluu laiduntavien lehmien paimentamista ja ulkoilmaelämää. Jälkimmäistä tarjoaa myös Pietron isä, jonka perässä poika kiipeää vuoristossa huippuja tavoitellen ja yrittäen ymmärtää isää, joka haluaa retkille aina uudelleen.
Mitään palkintoa siitä ei saanut: korkeammalle ei enää päässyt, muuten huipulla ei ollut mitään erikoista. Minä olisin mieluummin mennyt puronrantaan tai johonkin kylään.
Vuoristoretkillä on silloin tällöin mukana myös Bruno, joka ehkä Pietroa paremmin ymmärtää vanhemman miehen viehätyksen vuoriin.

Vuosien kuluessa Pietro kuitenkin etääntyy sekä Brunosta että isästään. Suurta dramatiikkaa ei etääntymisiin sisälly, kuten ei oikeastaan koko tarinaankaan. Kasvu kohti aikuisuutta vain joskus vie kauas ihmisistä, jotka ovat olleet tärkeä osa elämää. Silti on selvää, että isän ja pojan välinen suhde on hyvin merkityksellinen ja jättää jälkensä Pietroon. Olisiko poika päätynyt ilman isäänsä koskaan Nepalin vuorille?

Vuoristo on tarinassa tavalla tai toisella läsnä oikeastaan koko ajan. Se vaikuttaa ihmisiin eri tavoin ja muistuttaa myös arvaamattomuudestaan.

Kahdeksan vuorta on haikean kaunis kasvutarina, joka ei paisuttele. Kerronta on lempeän ymmärtävää ja rauhallista. Romaani vie raikkaaseen vuoristoilmaan ja antaa tilaa hengittää.
Paljon sen jälkeen, kun olin lakannut kulkemasta polkuja isän perässä, olin oppinut häneltä, että joidenkin ihmisten elämässä on vuoria, joille ei voi palata.
Romaanista ovat kirjoittaneet myös Katja, MeriMai ja Takkutukka.

Helmet 2017: 23. Käännöskirja.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Hieno ja rauhallinen kirja ilman suurempia draamoja. Koska olen käynyt Milanossa, kirja toi mukavasti mieleen lomamatkan sinne. Kaunista luontokuvausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos haaveilemani matka Italiaan joskus toteutuu, täytyy ottaa tämä uudelleen luettavaksi. :)

      Poista
  2. Yksinkertaisesti tasapainoinen, seesteinen ja kaunis teos kuin raikas, vuorten ympäröimä puro. Kasvutarinaa, ystävyyttä ja pohdiskelua siitä, kuinka me ihmisinä olemme myös ympäristömme, luonnon muokkaamia. Totesit kiteyttäen: teos, joka antaa tilaa hengittää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä luonnehdit romaania kauniisti, Takkutukka. Luonto on tarinassa hienosti läsnä, olennainen osa kokonaisuutta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok